Teille kaikille! Tasapuolisesti! Repikää siitä, kertoo teille MCM-tyttöystäväni. Sitäkin kyrsii tällaiset joutavat hömppäpäivät. Menee hyvää kodinsisustusaikaa joutavaan suklaan syömiseen!
Charles ja Ray Eames
Eamesin Lounge chair ja ottoman (ottoman ei ole koira vaan jalkarahi, jolla Charles siis istuu). Yksi maailman tunnetuimmista nojatuoleista. Valmistaja Herman Miller. Herrasmies Eames antaa vaimonsa Rayn ajella prätkällä!
Charles Eames (17.6.1907 – 21.8.1978) oli yhdysvaltalainen arkkitehti,elokuvantekijä ja muotoilija, joka sai vaikutteita Eliel Saariselta ja työskenteli yhdessä tämän pojan Eero Saarisen kanssa. Monet Charles Eamesin työt syntyivät yhteistyönä hänen vaimonsa Ray Eamesin (1912–1988) kanssa.
Eames opiskeli lyhyesti arkkitehtuuria Washingtonin yliopistossa. Hän ehdotti Frank Loyd Wrightin ja muiden modernistien lisäämistä opetusohjelmaan. Kurssimuutoksen sijasta Eames sai potkut yliopistosta.
Hänestä tuli teollisen muotoilun opettaja Eliel Saarisen johtamaan Cranbrookin kuuluisaan oppilaitokseen Michiganiin. Eames suunnitteli vanerista taivutettuja huonekaluja yhdessä Eero Saarisen kanssa. Erään lehden järjestämään kilpailuun piirretty Eames House, joka voitiin tuottaa teollisesti, muodostui yhdysvaltalaisen 1900-luvun arkkitehtuurin ikoniksi.
Valtavat ikkunat ja Peikonlehti kasvit, valoa ja vihreyttä.
Oma Eames suosikkini on LWC-tuoli. Mieluiten mahdollisimman patinoituneena!
Herman Miller on yhdysvaltalainen huonekalu- ja sisustusvalmistaja, jonka suunnittelijoihin Eames kuului. Yritys perustettiin vuonna 1905 Michiganiin ja on toiminnassa edelleen. Vitra on sveitsiläinen, alkujaan saksalainen, huonekaluvalmistaja, suunnittelija ja jälleenmyyjä. Eamesin euroopan tuotanto on yleensä Vitra-merkinnöin varustettu. Kumpikin on siis tae Eames-tuotteen aitoudesta ja alkuperästä. Alkuperäistuotanto näillä maailman klassikoilla ei ole aivan halvinta. Jos halpaa ja piraattia haluaa, sitä on markkinat pullollaan.
Alvar Aalto -sisustus
Alvar Aallon huonekalutuotanto alkoi jo 1930-luvulla. Oikeastaan viimeisimmät mallit taitavat olla nekin 50-lukulaisia. Muotoilu on kuitenkin ajatonta. Artek valmistaa edelleen noita designklassikoita.
Kun muutin sinkkuboxiini Käpylään reilut kolme vuotta sitten, piti keittiöön nopeasti saada pieni pöytäsetti. Marssin Artekiin ja pian oli kalusteet tilattu. Vintage iski kuitenkin pahasti. Viime vuoden aikana keittiökalusteet päivitettiin neljästi. Nyt siellä on 60-luvulta klaffipöytä ja 66-tuolit. Pöytä jäänee, tuolit lienee vain määräaikaiset???
Aallon huonekalut ovat pääosin taivutettua koivua. Johtuuko puulajin kansainvälisestä harvinaisuudesta vai taivutustekniikan kalleudesta, oikeita varteenotettavasti muistuttavia jäljitelmiä ei ole. Käytetty Aaltohuonekalu säilyttää hintansa. Nyrkkisääntönä sanoisin, että käytetyn voi myydä 1/3 hinnalla uudesta. Vintagekalusteet ovat mahdollisesti uusia huomattavastikin kalliimpia.
Aaltohuonekalut edustavat funkkista. Elitistisyys puuttuu, mutta muotoilu on yksinkertaisen kaunista. Alvar osasi yhdistää jo aikanaan huonekaluihinsa marokkolaisen paimentolaismaton. Marokkolaismattoja bloggaan tuonnempana.
Sohva 578 nappuloin ja terein, Y805A-sohvapöytä, marokkolaismatto, Mouille katossa ym.
Tarjoiluvaunu 901 taustalla Af Schultenin Big Ben sohva. Kaksi ylintäkuvaa urpon huushollista Hertsikasta.
Hertsikan keittiöstäni; sermi, klaffipöytä, 66-tuoli ja erikoismittainen ritiläpenkki, joka on tilauksesta tehty kylpylään.
Kansaneläkelaitoksen pääkonttori.
Aallon kotitalo Munkkiniemessä.
Aallon H92-pöytä ja 66-tuolit.
MUNA
Arne Emil Jacobsen (11.2.1902 – 24.3.1971 Kööpenhamina) oli tanskalainen arkkitehti ja huonekalusuunnittelija, tanskalaisen modernismin kärkinimi.
Muurahais-tuoli on Jacobsenin tunnetuin huonekalu. Kaksi muuta tuolia, Muna ja Joutsen, on tehty alun perin osaksi Kööpenhaminan SAS Royal Hotelin sisustusta. Hän suunnitteli myös astioita, ja elokuvassa 2001: Avaruusseikkailu nähdään Jacobsenin suunnittelemat lusikat.
Yläkuvassa Muurahainen, Seiska (3107) ja Muna.
SAS Royal Hotel, sviitti 606. Hotelli rakennettiin vuonna 1960 ja on ehkä Jacobsenin tunnetuin rakennus.
Kuten Alvar Aalto, suunnitteli Jacobsen kokonaisia rakennuksia, mutta myös huonekaluja ja kodin pienesineitä.
Neiti ei istu Munan päällä, vaan Seiskan.
Tanskalainen huonekalumuotoilua on mielestäni maailman hienostuneinta. Jacobsenin esineissä tanskalainen puutyö ei tule samalla tavoin esille kuin hänen aikalaistensa maanmiesten, kuten Arne Vodderin ta Hans Wegnerin töissä. Heihin palaan myöhemmissä blogeissani. Arne Jacobsenin huonekaluja valmistaa Friz Hansen. Osaa tuotteista valmistetaan myös halpistuotteina. Aidoissa on aina Friz Hansenin tarra. Suomessa aidon voi ostaa Artekista, Vepsäläiseltä tai Rebuplic of Friz Hansen myymälästä Yrjönkadulta. Käytettyjä huonekaluja myy mm. arvohuutokaupat kuten Bukowskis tai Ebay. Hinta nousee kuitenkin kohtalaiseksi, mutta omansa saa varmaankin myydessä pois, jos nyt design-klassikkoon kyllästyisi!
Oma kulahtanut Munani. Tuoli oli Lauritzilla kolme kertaa myytävänä ja myös myytiin. Palautusoikeutta käyttäen, ostaja ei sitä hyväksynyt. Itseäni ei vintagekuluma 60-luvun tuolissa haittaa. Kun kuljetusliike sen toi kotiinni, oli helpotukseni valtava, kun huomasin tuolin pehmusteiden olevan edelleen ryhdikkäässä kunnossa. Vain nahassa oli käytön jälkiä.
MAROKKOLAISMATOT
Berberipaimentolaisheimojen naiset kutovat käsin mattoja perheilleen. Materiaalina käytetään heimon lampaista kerittyä villaa. Joskus materiaalina saatetaan käyttää myös vuohenkarvaa ja loimissa puuvillaa. Värit, kuviot ja mattojen paksuus vaihtelevat heimoittain. Mattojen kuviointi on yhdistelmä kunkin heimon perinteitä ja kutojan omaa improvisaatiota ja ilmaisua. Siitä syntyy mattojen tyyli: ainutlaatuinen yhdistelmä graafista yksinkertaisuutta (Foreign Objects). Leimallista on lähes epäsymmetrisyys, joka muiden tuotteiden osalta ei varmaankaan täyttäisi laatukriteereitä. Olen mielessäni pohtinut, onko kyseessä kutojan taiteelinen näkemys vai luonteenomainen välinpitämättömyys.
Suomessa tunnetuimpia ovat olleet Beni Ouarain -heimon mustavalkoiset tai valkoruskeat, tasaisen geometrisilla kuvioilla varustetut matot. Alvar ja Aino Aalto, Le Corbusier ja Arne Jacobsen käyttivät säännöllisesti berberimattoja sisustuksissaan. Aallon suunnittelemassa Villa Maireassa on olohuonesisutuksessa aina käytetty Beni Ourain paimentolaismattoja. Artek tuo edelleen vintagemattoja maahan, samoin Foreign Objects.
Uudetkin paimentolaismatot kudotaan edelleen heimon naisten toimesta. Sekä uusia, että kohtuuhintaisia vintagemattoja voi tiedustella juvonep@luukku.com.
Muita marokkolaismattoja ovat Azilal, joka on kevyempirakenteinen kuin Beni Ourain ja Boucherouite, joka on perinteiseen tapaan kudottu kierrätysmateriaalinen matto. Marokkolaimattoja ovat niinikään ns. kaupunkilaismatot. Niitä kudotaan koneellisesti ja erona paimentolaismattoon on symmetrisempi kuvio ja tiheämpi kudos ja usein puuvillainen välikude.
Villa Mairea.
Kuvat on mun Hertsikan olkosta.
Beni Ouarain (Ourain).
Azilal on kevyempi ja lyhytnukkaisempi kuin Beni Ouarain. Azilal voi olla hyvinkin värikäs ja kuviot saattavat toisinaan olla esittäviä.
Paimentolaisnaiset kutovat mattoja tänä päivänä perinteisissä kangaspuissa.
Keski-ikäisen heteromiehen sisustusblogi
Keksin juuri, että uusinta uutta sisustamisessa on heteromiehen blogi. Ei siis tartte kuunnella Helsinki city boyta, ollakseen sisustaja. Tosin sisustan vain omaa huusholliani. Ammatiltani olen rikoskomisario ja tutkinnanjohtaja. Jo nuorena kloppina ekaa asuntoani sisustaessa, hommasin huonekalut design-liikeestä, vaikkei varaa kalliiseen juuri ollut. Ensimmäiseen perheasuntoon tuli Artekia ja Muuramea. Nuo huonekalut mulla on edelleen. No mopo karkasi käsistä eron myötä, kun muutin nykyiseen Olympiakylän asuntooni. Osituksessa käteen jääneet rahat on jo tuhlattu mm. italialaisiin 50-luvun klassikkovalaisimiin.
Itsestäni sen verran, että olen asiassa kuin asiassa friikki ja puristi. Turisti puristi munasta! Täh? Pikkupoikana hoettiin tota. Jos jatkan tämän blogin kirjoittamista, on lukijan paras totutella puolipornoon ja vallattomaan – osin sivistymättömän oloiseen – kielenkäyttöön.
Olen puristi, koska en hyväksy minkäänlaista alkuperäisen muuntelua. Minkä arkkitehti on suunnitellut, sitä ihminen ei saa muuttaa. Entisöinti ja kunnostaminen on sallittua, tuunaaminen taas perseestä. Poikkeuksena pääsiäismunat. Niitä voi tuunata. Tai pääsiäisenä tuhriä, siis munia!
OBJEKTISEKSUAALI
Sisustusblogaaja on uskottava, jos on kaunis nainen tai lihaksikas homo. Entäs jos on vaan tylsä heteromies ja jo keski-ikäinen? Viimeisimmän designhankintani nähtyäni valehtelin kavereille saaneeni erektion! Tapio Wirkkalan uniikki sohvapöytä oli niin upea.
No, en tule tuunaamaan kenenkään kotia. Tyttäreni ilmoitti minulle, ettei halua kotinsa muistuttavan museota. Kaksikymppiselle 50-luvun vintage on kauhistus. MCM on kuitenkin se, mikä minut saa syttymään. Ei pelkästään design, vaan myös naisen tulee olla aikuinen. Nuoriso voi mennä Ikeaan sisustusostoksille ja tapaamaan toisiaan. Mulle sieltä kelpaa vaan lihapyörykät!
Tapio Wirkkalan uniikkipöytä.
Mid-century modern
MCM, Mid-century modern -termillä kuvataan 1900-luvun arkkitehtuurin, sisustuksen ja muotoilun ilmettä noin vuosilta 1933-1965. Cara Greenberg otti termin käyttöön vuonna 1983 julkaisemassaan otsikon mukaisessa kirjassa. Vastaavaa suomenkielistä ilmaisua ei oikeastaan ole. Huutokauppa Helander käytti viime syksynä termiä julkaistessaan Helanderilta huudettua -blogissaan jutun asunnostani. Uskaltaisinko ottaa asiassa pienen sulan hattuuni.
Kansainvälisiä MCM-juttuja lukiessa huomaa, että asia keskittyy 50-luvun arkkitehtuuriin ja sisustukseen. Toisaalta myös 1970-luku tuntuu sisältyvän käsitteeseen. Suomessa on RETRO muodissa. Retro käsittää kutakuinkin saman ajanjakson, mutta mielestäni koskee kokonaisuudessaa laajempaa aluetta, vaikkapa asustemuotia.
Taideteollisuuden osalta suomalaisessa termistössä on käytössä sana DESIGN. Oman tulkintani mukaan se pitää sisällään teollisesti valmistetut tuotteet joihin tietyllä tavoin liittyy laatu ja hienostuneisuus. Rajanveto taiteeseen ja antiikkiin on osin häilyvä???
Makuuhuone
Facebook-kavereiltani pyysin aikanaan vinkkejä makuuhuoneen tapetiksi. Hämähäkki- ja teräsmiestapetit olivat kuulema sopivat näin lapselliselle tyypille. No valkkasin kuitenkin Kaislatapetin tapettitalon 1950-luvun mallistosta.
Hauskinta oli kuitenkin se, kun naiskaverit ihmettelivät sängyn kapeutta. Noin kapea vuode viestittää (nais)vieraille, ettet ole tervetullut yöksi. Toivotettiin hyvää loppuelämää poikamiehenä. Pöh, kyllä olohuoneen sohvalle mahtuu!!!
Sängyn päädyssä on tsekkoslovakialainen Drevopodnik Holesav:in Claustras, noin vuodelta 1960. Suomessa vähemmän tunnettu design-klassikko. Ostettu Bukowskilta.
Pienessäkin tilassa pärjää???