Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Formula 1 VPN-Suomi

Viherhuoneen valaistus

ki1

Käsittelin tän aloituskuvan mustavalkoiseksi, nii sais sellaisen fiftarifiiliksen näin alkuun. Tää osa mun talouttani on nimeltään viherhuone. Kun tätä vappuna alettiin remppaamaan, siitä käytettiin työnimeä kirjasto. Koska kirjoja ei ole, kutsun sitä viherhuoneeksi. Siellä on pari kuolevaa kasvia. Paitsi peikonlehti kyllä pysyy munkin käsittelyssä hengissä. Kumma ku kasvit ei viihdy, vaika puhun niille ja uhkailen hankkia Etolasta virkeemmät.

 

ki2

 

Tänään 23.5.2017 kesäloman puuhasteluksi päivitin viherhuoneen kattovalaisimeksi Paavo Tynelliin punttivalaisem haapasäle varjostimella. Valaisin on täysin alkuperäisessä kunnossa johtoja myöden. Varjostimen halkaisija on 70 cm, eli se on kohtuu suuri.

 

Tarkoitus on nyt etupäässä esitellä valaistusta, vaikkei siellä ole ku kaksi lamppua. Törkeen kallis ja hieno Arredolucen Triennale vuodelta 1951 ja saksalainen cocoon-valaisin (halpa paska, mutta kivan näköinen). Tässä kuvassa iltapäivän lokakuuhämärää.

 

ki3

Toi cocoon on jotain lasikuitua, ehkä. Valkkasin tollasen, koska messinki ja muuta metallivartta tulee talouden valaisimista niin paljon, että kohta niitä sojottaa mun korvasta. Pyöreä muoto rikkoo siis messinkitankoviidakon (niihin muihin valaisimiin voi tutustua muissa blogauksissani). Alla näkyy Wirkkalan uniikki sohvapöytä.

 

ki4

Triennalen tyyppimerkitä on no. 12128. Tää mun kappaleeni on vielä samoissa väreissä, kuin kirjan 1000 lights kuvan valaisin. Näitä on saatavana jonkun verran Amerikassa, mutta eurooppalaiset kappaleet on harvinaisempia, vaikka Arredoluce on italialaisen Angelo Lellin (kirjoitetaan myös Lelii) firma. Hinnat liikkuvat siinä 8000-12000 välillä.

 

ki5

Marokkolaismatto Beni Ourain on tungettu tonne kampeloiden alle.

 

 

ki7

IKEA VINTAGE

ikeav1

Yhtiön perusti Ingvar Kamprad 17-vuotiaana vuonna 1943. Nimi on yhdistelmä Ingvarin nimikirjaimista sekä hänen syntytalostaan ja -kylästään, Ingvar Kamprad Elmtaryd Agunnaryd. Alun perin se myi kyniä, lompakoita, valokuvakehyksiä, kelloja ja nylonsukkia sekä melkein mitä tahansa, mitä Kamprad kykeni myymään tavallista halvemmalla hinnalla. Alun perin Kamprad myi huonekalujaan kotoaan ja postimyynnillä, mutta lopulta avasi vuonna 1958 läheiseen Älmhultin kylään myymälän. Ensimmäiset huonekalut ilmestyivät valikoimiin 1947, ja 1955 IKEA alkoi suunnitella omia huonekalujaan. Puolasta alkoi 1960-luvulla muodostua yksi IKEA-tuotteiden tärkeimmistä tuottajamaista. Vuonna 1965 avattiin ensimmäinen tavaratalo Tukholmassa ja vuonna 1963 ensimmäinen myymälä ulkomailla, Oslossa Norjassa.

 

ikeav2

Oon ajatellu, et voiko Ikeaan aikuinen mies mennä muuta ku syömään lihapullat. Ehkä ei! Nuorelle miehelle sen sijaan katsottavaa on huonekalujen lisäksi nuoret naiset. Samoissa aikeissa, ekaa omaa huushollia sisustamassa. Mutta vintageurpolle mm. Bukowski myy vanhaa Ikeaa, osasta on jo tullut klassikoita.

 

ikeav3

1970-luvun Ikeaa / retroa!

 

ikea1955

Sohvapöytä on suunniteltu 1955. Mielleyhtymä Wirkkalaan?

 

ikea-panton

Pop-design klassikko, Verner Pantonin Vilbert suunniteltiin Ikealle. Panton on tanskalaismuotoilun kauhukakara.

 

ikea1965

Vuonna 1965 Ikea sai kirjoituspöydästä tällaisen. Nykyisin ei tiikkikalusteita saa mistään. Kallis ja kaunis puulaji.

 

ikea-amigo

Amigo.

 

ikea-james-irvine

James Irvinen Ikealle suunnittelemat rottinkinojatuolit.

 

ikea-winni

Winni.

ROTTINKISISUSTUS

ro2

Rottingiksi (rattan) kutsutaan noin 600 eri lajia käsittävää palmusukua, jonka lajeja kasvaa trooppisissa maanosissa. Ne ovat yleensä hyvin pitkä- ja ohutvartisia, muiden puiden oksistoissa kasvavia kiipijäkasveja, jotka muodostavat jopa läpipääsemättömiä tiheikköjä. Runkoja peittävät tiheästi kasvavat piikit. Rottinkipalmujen noin 2–5 cm paksuista vartta käytetään muun muassa huonekalu- ja sisustustarviketeollisuudessa.

Kuvassa Lumikenkä mun parvekkeellani.

 

ro1

Lumikenkähän on mukava istua. Joskus/usein rottinkituoleihin laitetaan pehmusteet. Testasin istuttavuuden ilman pehmusteita. Ei jäänyt rantuja peffaan, mutta tuulisella ilmalla alhaalta tuleva viima saattaa paleltaa. Siis parvekkeella.

 

ro9

 

ro8

Villa Mairean viheriö. Rottinki erityisesti käy viherkasvien joukkoon.

 

rot2rot1

Rottinkia ja bambua.

 

rottinki10

Hei beibi anna piiska!

ro6

Rottinkikierre mustan tolpan ympärillä.

ro4

Musta metallijalka ja rottinki.

 

ro5

Aino Aallon 615:set rottingilla. Uusien rottinkien laitto tulee törkeen hintaiseksi ja alkuperäiset on yleensä katkeilleet käyttökelvottomiksi.

ro5

 

Tollanen eväskori on ollut aina muodissa. Mulla oli Golanilla, kuten kaikilla muillakin sotilastarkkailijoilla, OP-basket, jossa tarkkailuasemalle roudattiin kuvamuona ja viinit.

 

ro14

ro11

 

ro3

ro2

Poul Kjaerholmin PK-24 rottinkisena. ÄÄÄÄÄHHHHH!!! Muuten vertaapa lattiapintaa/mattoa ylimmän kuvan ja Mairean lattiaan.

ro1

ro1

 

Hertsikan MCM-keittiö

 

k2

Aloituskuvaan en vielä laita keittiökaappeja. Kerrotaan ensin lyhyesti, miten kaikki meni. Mun Käpylän huusholli oli kiva ja täysin riittävä mulle. Piti kuitenki saada uusi, ni pääsis vähä sisusteleen. Selasin (olen aina aikuisena selannut) asuntoilmoituksia ja hakuehtoni oli rakennusvuoden osalta 1950-1970. Hertsikasta löytyi unelma. Esittelen sen tarkemmin toisessa kirjoituksessani Hertsikan Helmi, nyt keittiöasiaa. Ps. vertaa aloituskuvaa 29.3.2017 lisättyyn kuvaan keittiöstä, samasta kohtaa.

k8

Lähtökohta oli tämä. Ihan kauhee perseitys. Ajattelin ensin, että sen saa päivitettyä ovet vaihtamalla, mutta hetimmiten tajusin, että kaikki uusiksi! Harmittelin, että vuoden 1957 alkuperäistä keittiökalustoa ei ollut, vaan joku oli vaihtanut ne 80-luvun hmmm. romuun!

 

keittiö2

Tavoite oli saada tällainen keittiö. Suorat laakaovet tiikkiviilulla ja kuvan värimaailma. Kuvan keittiö oli Munkkiniemeläisasunnossa, joka vakaasti kilpaili suosiostani Hertsikan kanssa. Tätä kuvaa näytin Keittiösaneeraus Markus Airakselle, kun suunnitelmaa lähdettiin tekemään.

 

k6

Ensin tietysti kaikki piti purkaa. Jäljelle jäi vain hella. Sekin siksi, että exxä ilmoitti ottavansa sen, kun se oli lähes uuden veroinen. Mun uuteen keittiöön tilattiin valurautalevyinen liesi. 1950-luvulla ei ollut keraamisia liesiä. Yritin löytää Torista retrolieden ja löysinkin suht siistin. Sitä puhdistaessani siitä valui ruostetta kuin kuravettä. Päädyin hankkimaan uuden. Mutta jääkaappi olisi vanha. Markus Airaksen kanssa sopimukseen kuului kaikki vanhan purusta uuden asennukseen + koneet. Tiikkiviilutetut ovet tilasin Puupalvelu Jari Rajalalta.

 

k2

Päivittäin mielialani vaihteli, kuten seksihalunikin. Välillä suunnittelin mintunvihreää taustaa ja välillä laattoja. Kuvasta näkyy kaappien taustan väritys. Laatat päätin ottaa mustat. Musta – vihreä – tiikki. Edellistä virkettä kirjoittaessani, ovet eivät vielä olleet saapuneet.

 

k3

Kokonaisuus alkaa hahmottua. Vain ovet puuttuu. Huomaa perinteinen tiskipöytä. Ja huomaan aito viiskytluvun jääkaappi, johon koneisto on uusittu.

 

ke1

Kaappien vastapäinen seinä. Alvar Aalto hallitsee. Valolähteeksi Idman/Wirkkala.

tiikki

Tänään 8.6. ovet saapuivat. Ensimmäinen viilutus kusi, kun liima tuli tiikkiviilusta läpi. Nyt vaikuttaa että Puupalvelu Rajala on tehnyt upeaa työtä. Asennus vasta ylihuomenna, ei kestä odottaa pöh!

 

k3

Niklatut lankavetimet kävin Rakennusapteekista ja laatat on Laattapisteestä. Oli vaikea löytää mustaa, kiiltävää peruslaattaa.

 

k4

Osa kokonaisuudesta, vanha jääkaappi istuu kuin muna munakuppiin.

 

k5

k1

Keittiösaneeraus Markus Airas teki loistavaa työtä. Yhtä hyvin pärjäsi Puupalvelu Rajala. Joku vois sanoa, että verhot puuttuu?

 

k6

Ei puutu verhot enää. Kätevä isäntä ratkaisee verhotangon puuttumisen vasaralla ja nauloilla. Ei tietenkään verhoja voi vetää ikkunan eteen, ku ne on naulattu betoniseinään. Laaitoin noita Franckin kuppeja maustehyllyn koristukseksi.

k12

k11

Tänään 7.10. kävin ostamassa maalia. Kaappien vastapäinen seinä näyttää valkoisena valjulta. Se maalataan…. ullatus: MUSTAKSI!!! Laitan kuvia, kun valmis. Lisäksi myyn ne kuvat johonkin pornolehteen?

 

silkki

Musta seinä rimmaa kivasti tyttökaverin asuun!

Hankin uuden pöydän tänään 29.3.2017.

 

k13

Luonnonvaloa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa!

 

 

Hertsikan helmi

h1

Muutin Vanhaan Hertsikaan Vappuna. Oli ollu sellanen täpinä, että jotain uutta, johonkin makeeseen 50-luvun arkkitehtuuriin. Tää Hiihtäjäntien 7. kerros oli hulppee ja kaupat tehtiin erilaisten säätöjen jälkeen. Kuvassa näkyy huone työnimellä ”kirjasto”. Siitä poistettiin karseet haitariovet, jotka edellisillä asukkailla oli eristänyt sen makuuhuoneeksi.

Tää blogikirjoitus ei käsittele mun keittiötä. Siitä on oma juttunsa kohta valmis.

 

h9

Tässä toinen kuva kirjastosta. Sitä voi kutsua myös viherhuoneeksi, mutta se on vähän naismainen nimitys. Valoa tulee ja ikkunan takana on parveke, josta tulipalon sattuessa voi hypätä laskuvarjolla. Nurkassa oleva hässäkkä on Arredolucen Triennale. Ks. 1000 lights. Wirkkalan uniikkipöydän intarsiat valo häiköö tässä kuvassa pois.

 

h7

 

Yöllä tosta on kiva kattoa Suomenlinnan majakan valoa. Jos täällä asuis joku nainen kanssani, katsoisin sitä hänen takaataan (ei taivu äidinkieli, yritän sanoa että naisen peffan takana oisin). Ehkä kovinkin läheltä. Sillee romanttisesti!

 

oh1

Tänään roudasin ton Aallon vaunun tohon Tyra Lundgrenin alle.

 

oh2

Noi Muurame laatikostot oli jo yhteisessä perheasunnossamme. Exxä anto monoa sekä mulle että osituksessa niille.

 

oh3

 

Sermi on ehkä Jomaine Baumann. Sen takana on Af Schultenin Big Ben. Palomiehet kanto sen sisään, itsellä ei ois kunto riittäny?

 

oh4

Eteisestä tullaan olariin. Kiva toi kontrasti tiilestä parkettiin.

 

et1

Eteisen tiililattiat. Kaapit maalattiin öljymaalilla. Siis tuleehan siitä ihan erilailla arvokas pinta kuin latexista.

mh5

 

Gio Ponti inspiroi musta taidemaalarin. Ensimmäinen työni on toi makuuhuoneen seinä. Pensselisetä suti. Edessä Arne Vodderin senkki. Tämä kuva on syyskuulta. Valo tulee iltapäivällä sleepariin kauniisti.

 

mh1-1

Angelo Leliin valaisin rimmaa seinään. Punkkapuolelta en ota kuvaa. Naislukijat tekisivät sinkkuvuoteesta johtopäätöksen, etteivät pääse yökylään.

 

h5

Seitsemäs kerros ja oikean puoleinen parveke. Siellä vietän kesäiltapävää, jahka sinne jotku kalusteet saan.

Giò Ponti, arkkitehti

gio

Giò Ponti (18.11.1981 Milano, Italia – 16.9.1979 Milano) oli italialainen arkkitehti ja muotoilija. Hän oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä italialaisista alallaan. 1928 Ponti alkoi julkaista arkkitehtuuri- ja muotoiluaiheista Domus-lehteä, ja 1941 Stile-lehteä.

Ponti oli aloitteentekijänä, kun italialainen muotoilupalkinto Compasso d’Oro 1954 perustettiin.

Giò Ponti valmistui arkkitehdiksi Milanon yliopistosta vuonna 1021. Samana vuonna hän avioitui Giulia Vimercatin kanssa. He saivat neljä lasta.

 

gio2       gio1

 

Ensimmäinen kosketukseni Pontin tuotantoon oli italialaiset valaisimet. Pidinkin häntä pitkään pelkästään valaisinsuunnittelijana.

Onneksi maailma aukesi minulle kokonaan.

 

gio1

gio3

 

Rakennusarkkitehtuurissa Pontin kuuluisin rakennus on varmaankin 32-kerroksinen Pirelli-torni (yläkuva). Sen perustuksia alettiin luomaan vuonna

1956 ja siitä tuli Pontin uran merkittävin luomus.

 

 

gio2

gio4

Gío Pontin sisutuslaatat edustavat nyt muodissa olevaa retroa vahvastikin. Kauniita ja yksinkertaisia kuvioita.

 

gio4

 

gio1

gio2

gio3

 

Pontin sisutuksia.

 

gio1     gio3

Huonekaluja.

 

gio2

 

 

KAUNIS KOTI – 1960-LUVUN SISUSTUS JA SISUSTUSLEHTIEN ESIKUVA

k1

 

Kaunis koti -lehti esitteli nykyistä Avotakkaa enemmän yläluokkaisempia sisustuksia ja suomalaista jo 1950-luvulla maineeseen noussutta muotoilua. Tämä kirjoitukseni ja erityisesti sen kuvat on kaapattu 1960-luvun Kaunis Koti -lehdistä. Valkkasin mieluisimmat perustuen täysin omaan makuuni, joka rimmaa täysin tuon aikaisen kanssa.

 

k2

 

Suuret ikkunat, tiiliseinä ja puu. Ajattomat kalusteet. Haluan ja teen töitä sen eteen, että asuntoni ilme on tuollainen.

 

k3

 

Ks. oikea reuna: Jacobsenin Muna ja viherkasvi.

 

k10

 

Ensimmäiseen perheasuntoomme hommattiin Muuramen kaksoslipastot. Idea niihin syntyi, kun broidin sillonen tyttöystävä niistä puhui. (Se anto broidille kenkää varmaan siksi kun mä varastin sen sisustusidean). Muuramet on täällä sinkkuboxissa edelleen. Exxä anto ne mulle osituksessa ihan sovinnolla.

 

k5

 

Onhan 60-luvulla tehty hienompiakin kirjahyllyjä, mutta rouvat hameineen ja jakkuineen on tyylikkäitä. Tosin noihin silmälaseihin kestää tottua, mutta nehän voi ottaa sitte pois.

 

k7

 

Upeissa laatikoissa noi viherkasvit. Mä laitan jotku tollaset ku muutan kohta uuteen 50-luvun asuntooni Hertsikkaan.

 

k11

 

Mun aktiivinen design-harrastukseni alkoi oikeastaa ryijyistä. Tossa on taustalla Reino Kosken HUURRE. Yksi upeimmista tuon ajan ryijyistä.

 

k9

 

Toi liesikupu on hieno! Sanokaas urpot mistä mä löytäisin tollasen, kai se pitää teettää???!!!

 

k12

 

Artek-sisutukseen kuului jo tuolloin marokkolaismatot. Tai siis jo 40-luvulla Alvar alko niitä tuomaan maahan, mm. Villa Mairean sisutukseen.

 

k8

 

Daybed hommelit on nyt muodissa. Viime viikonlopun Expossa Kaapelitehtaalla kyselin verhoilijoilta pajojen verhoiluhintoja. Työ nyt ei hirveitä maksa, mutta kunnon kangas maksaa.

 

 

KEITTIÖT 1950 – 1970-LUVUILLA (tällaisia ne saisivat edelleen olla)

 

kei13

 

Munkkiniemeläiskeittiö tiikki / akryyli / musta kaakeli. Tautisen tyylikästä. Ensimmäisen perheasuntomme tiikkiset keittiökaapit oli purettu ja vaihdettu johonkin perseen kauheuksiin.

 

kei9

 

Tällaista Tapiolan sisustusta keittiössä. Aika mielenkiintoinen on alakaappien sijoitus. Tumma taustaväri on hieno. Samoin noi yläverhot (en tiedä miksi niitä kutsutaan, kun verhot on naisten ja homojen alaa).

 

kei6

 

Tiikkiset vetimet laatikoissa ja sitte tollaset peruskahvat kaapeissa. Tää on puusepän valmistama retrokeittiö. Kaapin ovet vissiin täyspuuta.

 

kei10

 

kei12

 

Munkkiniemen rivariin duunattiin keittiö alusta asti. Harmittaa vieläkin, ettei vaimo antanut sääsätää vanhoja kaappeja. Avestialta saatiin kuitenkin tyyliin sopiva keittiökaapisto, vaikka se maksoikin törkeesti. Smeg tekee hienot ja laadukkaat retrokoneet. Alakuvassa alkuperäistä suomalaista keittiökamaa.

 

kei1960

 

!960-luvulle tultaessa alkoi materiaalit muuttumaan. Rakennuslevyt olivat silti kestäviä. Yksinkertaista tyylikkyyttä.

 

kei8

 

Kun eron jälkeen etsin markkinoilta sinkkuhuushollia, oli suurin este monen asunnon kohdalla keittiösaareke. Jumalauta! Moni toimiva pienkeittiö tai keittokomero oli purettu ja rakennettu keittiösaareke. Useimmissa lattiapinnat eivät stemmanneet, kaappeja oli sijoitettu osin ikkunoiden eteen ja muuta paskaa. Saareke nykyarkkitehtuurissa voi olla todella kätevä ja mukava yhteistila, mutta minkä arkitehti on suunnitellut, sitä ei ihminen ei edes itseoppinut kotitarvesisustaja, saa muuttaa. Amerikassa saareke osattiin jo taannoin suunnitella hienoksi, kuten yllä! Täh?

 

kei2

 

Kysymys kaikille lukijaurpoille. Kannattiko kunnostaa yllä olevat kaapit, vai olisiko pitänyt hommata Puustellit tai Ikeaa??!!!

 

kei1

 

!970-luvulla tuli väriä keittiöön ja muuallekin. Retroruskea ja keltainen. Meillä oli himassa pöndellä keltaset keittiökaapit ja ruskeat olohuoneen tapetit.

 

kei5

 

Tätä asuntoa myydään kirjoitushetkellä Munkkiniemessä. Mä haluun sen pelkästään keittiön takia!

 

kei7

 

Noi 50-luvun liukuovet on kivoja. Mulla on hyvin samantyyliset Arne Vodderin tanskalaisessa tiikkisenkissä.

JOUKO REKOLA DESIGN

j1

Albertin- ja Iso Roobertinkadun kulmassa on kummallinen liike. Se ei ole koskaan auki. Itse olen seissyt usein ikkunan edessä alkava erektio housun etumuksessa. No ei se ole ketään haitannut, kun myyjää ei ole näkynyt eikä kuulunut.

 

j2

 

Liikettä pitää Jouko Rekola. Hän on tuttu mm. Koti ja Keittiö-lehden designarvioijana sekä TV-sarjojen asiantuntijana. Jokke oli ensimmäinen kontaktini designin piiriin. Olin nähnyt liikkeen ikkunassa valaisimen, jonka halusin ja hintaa tiedustelin. Valaisin ilmeni Tapio Wirkklana suunnittelemaksi. Ei ollut huono maku mulla. Eikä halpa.

 

Katosta roikkuu mahtavan näköisiä valaisimia, Iso osa Tynellejä, takahuoneessa oli todella hieno harvinaisuus. Joukon kaikki esineet on kunnostettu hienosti. Jotkuthan mieluummin myyvät kunnostamattoman. Jokke on kai perfektionisti. Jouko kertoi aloittaneensa taidelasin keräämisestä. Taitaa se olla suurin kiinnostuksen kohde vieläkin.

 

Nyt tutustuttuani muihinkin kauppiaisiin ja keräilijöihin, olen kuullut Rekolan liikkeestä kommentteja: Rekolan Museo! Saattaa Jouko sieltä jotain myydäkin, ehkä! Amerikkalainen Wallpaper-lehden omistaja kirjoitti kummallisesta liikkeestä. Suomi-ystävänä hän oli käynyt monesti liikkeen edessä Suomen matkoillaan. Ikkunassa ei ollut aukioloaikoja, eikä puhelinnumeroa. Paitsi että on: Jokke sanoi, siellä on käyntikortti, jos osaa katsoa.

 

No myiskö Rekola sitten jotain? Sarjavalmisteisista design-huipuista kyllä, jos niitä on hänellä kaksi. Olen tullut käsitykseen, että raha ei ole myynnissä ratkaiseva tekijä. Rekola on intohimoinen keräilijä. Hän on asiantuntija, jolla suomalaisen designin tuntemus on kattavaa. Kysyitpä halvemmista tai kalliimmista tuotteista, Jokke jaksaa kertoa intohimoisesti tietonsa. Joistain esineistää hän sanoo niiden olevan eläkesäästöjään.

 

j3

 

j4

Wirkkalaa…, Toikkaa…. Design-kirjojen tekijät turvautuvat usein Rekolan kokoelmiin. Kuvassa mm. Toikan uniikki keramiikkalautanen.

 

Kerran juteltiin Joken kanssa naisista ja asumisesta. Jokella on asunnollaan ilmeinen kokoelma. Hän kertoi, etteihän sinne naista voi ottaa, toisi Mariskoolit ja Laura Ashleyn tyynyt mukanaan. Nyökyteltiin päitämme samaan tahtiin. (Siis jos joku alkais säätään mun kämpille verhoja, niin huh huh). Mietittiin, onko Joken kämppä enemminkin sisustettu vai kokoelmatila!? No kuka tietää, ei se sinne meitä muita designurpoja ole vienyt.

 

 

j6

 

Rekolalla on toinen liike, Vintage Design Market, Jätkäsaaren vanhassa tullikasarmissa. Se on auki lauantaisin klo 12-17. Siellä on tosi kivaa tavaraa, ei niin huippua, kuin Albertinkadun museossa. Pöge-niminen juippi on siellä sen kaverina, tosi kivaa tavaraa hänelläkin. Koko tullikasarmi on aika kiva paikka. Siellä on muutamia muitakin vintagetyyppisiä liikkeitä. Kantsii lähteä päiväkävelylle.

 

j7

 

Tossa näkee Vintage Design marketin valaisimia. Siis suosittelen kodinsisustajalle reissua tonne, ennen kuin ostaa jotain uutta hömppää Anttilasta. Ajatonta muotoilua.

 

Jouko Rekola on vähän vanhoillinen toimintatavoiltaan. Ei ole sähköpostia eikä nettiä. Ei vastaa tekstareihin, mutta saattaa ajaa pitkiäkin matkoja kohteen nähdäkseen. Sitte se heittää säännöllisesti kirpputorikierroksen. Joku kollegansa sanoi, että Jokke on tehnyt kokoelmansa työllä, kun moni muu on rahalla. Jutut niistä löydöistä, joita Jokke kertoo tehneensä, valaa uskoa ”lottovoittoon”.

 

Jokke on mun mielestä vähän italialaisen gigolon näköinen; aina tyylikkäästi puettu ja hiukset ku velimeren lahjalla Suomen naisille. Se naamasta en osaa sanoa mitään, enkä oikeestaa haluakaan. Päivällä näitä kuvia ottaessa yksi nainen ajoi siitä ohi. Hymyili Joukolle! Hyvä kun neidot hymyilee, kauheeta jos ne nauraa!!!

 

 

 

 

 

GEORGE NAKASHIMA

naka3

George Nakashima (1905 – 1990) oli yhdysvaltalainen arkkitehti, puuseppä ja huonekalujen valmistaja ja oli johtava käsityön muotoilija Amerikassa 1900-luvulla. Hän syntyi japanilaisista vanhemmista Washingtonissa. Nakashima valmistui kandidaatiksi arkkitehtuurissa vuonna 1929. Hieman myöhemmin hän myi autonsa rahoittakseen maailman ympärimatkansa viettäen boheemia elämää. Nakashima vieraili myös Japanissa, jossa hän opiskeli japanilaisen arkkitehtuurin osa-alueita ja muotoilua.

 

naka7       naka6

 

Nakashiman kotitalossa on vankat vaikutteet japanilaisesta vähäeleisestä sisustustyylistä.

 

naka5

Nakashiman pähkinäpuun  käsittely perhosliitoksineen ainutlaatuista.

 

naka2   naka1

Vuonna 1937, Raymond Ltd sai tehtäväkseen rakentaa asuntolan Ashram Puducherry,Indianiin. Nakashima oli hankkeen pääarkkitehti. Siellä Nakashima teki ensimmäiset huonekalunsa. Hänen huonekaluilleen on tyypillista puun muotoja mukailevat reunat, perhosliitokset ja huonekalujen suuri koko.

naka4        naka10

 

Valoisuus, puun ja luonnonkiven yhdistäminen sisustukseen.

 

naka12

Kuvan ruokakalusteilla on 1stdibsissä hintana 57.00 dollaria. Huutokapoissa, kuten Phillips, hinnat jäävät hieman alhaisimmiksi kohteesta riippuen. Yleensä kuitenkin puhutaan kymmenistä tuhansista dollareista.

 

naka13

 

 

naka14

 

AVOTAKKA ( varjelkaa meitä nunnauuneilta )

takka8

 

Aikanaan unelmani oli kaupunkiasunto, jossa on avotakka ja parveke. Sellainen viimein löytyi Munkkiniemestä, itse asiassa unelmieni 1950-luvun rivitalosta. Palavien koivupuiden tuoksu ja muut romanttiset muistot ovat avioeron myötä unohtuneet. No Käpylän sinkku pärjää takattakin, mutta laitoinpa etuoveen hakuehdoksi 1950-70 -lukujen asuntoihin takan. Ei niitä monen montaa tullut. Toteanpahan kuitenkin, että tuona aikana avotakka osattiin muotoilla yksinkertaisen kauniiksi.

 

Selatessani nettiä tuli vastaan juttuja ja blogeja, joissa avotakkoja oli tuunailtu mm. varaaviksi. Kauniit tiilipinnat pilattu maalaamalla tai muuten. Saatana!!! Minkä arkkitehti on suunnitellut, sitä ihminen ei saa muuttaa. Sanonpahan, että älkää kodinsisustusurpot menkö runkkaamaan alkuperäistä! Suosikkitalossani Munkkiniemessä, ex-kanadan suurlähettilään residenssissä, on avotakat muutettu kaasutakoiksi. Huh huh!

 

takka5

 

Kuvan takka on espoolaisessa asunnossa. Keltainen tiilivuoraus ja yksinkertaiset muodot. Ei tarvita kommervenkkejä!

 

takka3      takka4

Aika hauskoja ovat 50-luvun peltitakat. Ne roikkuvat katosta hormin varassa. Paloturvallisuudesta en osaa sanoa, enkä siitä saisiko ylimmän kerroksen asuntoon luvan moisen asentamiseen. Reikä vaan katon läpi. Amerikkalaiset tuntuvat olevan niistä innoissaan.

 

takka7

 

Alvar Aalto osasi suunnitella takankin kauniiksi. Kuvan puun, tiilen ja takkarappauksen yhdistelmä. Havupuuta avotakassa ei pidä polttaa. Pihka ja terva ritisee ja paukahtelee niin, että räiskeet kyllä sytyttävät tulipalon.

 

takka6

 

Avotakka-sana aiheuttaa rouvissa mielleyhtymän karhuntaljaan ja lempimiseen takan edessä.Kuulostaa romanttiselta. Kunhan ei kipinä käy mirriin! Siitä ei kisu tykkää (ehkä)!

 

takka1

 

Marmorimanttelikin on kaunis. Niiden aika oli hieman ennen 50-lukua. Kuvassa töölöläistakka.

 

takka9

Munkkiniemen asuntomme. Tämän takan edessä exxäni kanssa teimme päätöksen asunnon ostamisesta.

takka

Tänään 31.10. kävin ihailemassa Herttoniemen naapurin takkaa. Valitettavasti toi kaakelin sininen väri ei erotu kuvassa.

Finn Juhl – Tanska

ju10

Finn Juhl (30.1.1912 – 17.5. 1989) oli tanskalainen arkkitehti ja teollinen muotoilija, joka tunnetaan erityisesti huonekaluistaan. Hän oli keskeinen hahmo 1940-luvulta alkaneessa tanskalaisten puuhuonekalujen kansainvälisessä esiinmarssissa.

 

ju4

Juhlin itselleen rakennuttamasta talosta on tehty kotimuseo, joka on osa Ordrupgaardin taidemuseota.

Lapsesta asti Juhl haaveili taidehistorioitsijan urasta, mutta isä sai pojan valitsemaan opiskelualakseen arkkitehtuurin. Hän opiskeli kuninkaallisessa taideakatemiassa Kay Fiskerin, aikansa johtavan tanskalaisarkkitehdin johdolla.

Valmistuttuaan Juhl työskenteli kymmenisen vuotta Vilhelm Lauritzenin toimistossa, jossa oli aloittanut jo opintojensa ohella. Yhdessä Viggo Boesenin kanssa Juhl vastasi muun muassa Tanskan uuden radiotalon sisustuksesta. Vuonna 1943 hänet palkittiin nuorille arkkitehdeille jaettavalla Christian Frederik Hansen -palkinnolla.

 

ju8

ju13

Chieftain nojatuolin hinta nousee huutokaupoissa hyvinkin  yli 60 000 EUROn. Suomalaisessa Tori.fi sivustossa oli taannoin kuva osastolla ostetaan kuvan nojatuoli. Olisipa flaksi käynyt, jos tuoli olisi löytynyt. Tai ehkä löytyikin???

finn

Tänään 9.6. istuin tällä Chieftainilla. Helena Orava sanoi, että laita jalat rennosti kyynernojan yli. Oli rela! Törmäsin tähään uustuotantoklassikkoon sattumalta. Alkuperäinen valmistaja on Niels Vodder, mutta nykyään lisenssivalmistaja on Hansen & Sorensen. Maahantuonti Helena Orava Design projects, Tehtaankatu 5.

 

fin

Kuvakaappaus finnjuhl.com sivustolta.

 

ju12

ju11

Juhlin ja Arne Vodderin laatikostoissa on havaittavissa hyvinkin samanlainen muoto- ja värikieli.

 

ju1

 

ju2

Finn Julin talo Ordrupgaardissa Köpenhaminan esikaupungissa.

 

Kasvit Mid Century Modern -sisustuksessa

k3

Nyt otan riskin, valtavan riskin. Menetän maineeni. Kasvihommelit kuuluu kyllä yksiselitteisesti naisille! Lisäksi blogaan asiasta, mistä en tiedä yhtään mitään. Aikanaan avioelämäni aikana onnistuimme exxän kanssa tappamaan kaikki muut kasvit paitsi Peikonlehden. Siksi se onkin edelleen suosikkikasvini. Yläkuvan peikonlehti koristaa Eames Housen olohuonetta.

 

kas3

Fiikus mun olohuoneessa. Sellainen monihaarainen voisi olla kivempi?

 

kas2

Mä menin Stockalle ja sanoin myyjälle, et kasveja peliin. Kaks kassillista kannoin himaan ja niihin ruukut. Ne on kaikki tossa. Mikä niistä – arvailkaa – kuolee ekaks. Kastelen kaikkia yhtäaikaa. Jos muistan.

 

kas1

Toi on joku sellanen palmu. Sen yllä on Toini Muonan keramiikkaa 50-luvulta. Muona käytti näissä keramiikoissa oikeita kasveja.

 

k5

Huomatkaa, että olen ollut naimisissa ja minulla on tytär. Se on todiste, että olen hetero. Edelleenkin hetero, mutta tyttöystäväni ei anna nimeään julkisuuteen, jotta häneltä voisi asian varmistaa. Kuvassa on apinain kuningas peikonlehtiviidakossa.

 

k3

Koska en tiedä nimeltä muita sisustuskasveja kuin peikonlehden, laitan kuvia niistä, jotka mielestäni sopivat otsikon aikakauden sisutukseen. Alvar Aallon sisutuksissa on joitain köynnöskasveja ja muuta vihreää. Kannattaakohan kasveja laittaa liikaa. Mä harrastan kaikissa asioissa suurta. Myös kasvin pitää olla suuri ja näyttävä. Parempi on jos se ei kuki.

 

 k4

  k6

Villa Mairean ruskea lattiaklinkkeri ja viherkasvit sopivat hyvin yhteen. Oisko toi sitten Fiikus, joka roikkuu tuolla.

Toisessa kuvassa on näkymä (Käpylän eli vanhan asunnon) olohuoneestani toukokuiseen aamuaurinkoon. Palmu on ikkunalaudalla peittämässä näkyvyyttä, jos tulen suihkusta munasiltaan.

 

k4

Tossa kuvassa on kivan näköisiä kasveja. Ei harmainta aavistusta, minkä nimisiä!!???

Tapiolan kodinsisustuksia 1960-luvulla

ta1

Tämä blogikirjoitus perustuu Annikki Toikka-Karvosen vuonna 1963 toimittamaan kirjaan Tapiolan koteja.

 

Tapiolan rakennutti pääosin Asuntosäätiö 1950-ja 1960-luvulla puutarhakaupungiksi. Suunnittelun arkkitehtiryhmää johti Aarne Ervi. Kukin ryhmän jäsen suunnitteli alueen osan ja sen rakennukset. 1960-luvun puoleen väliin mennessä rakennettiin moderni puutarhakaupunki, joka nosti suomalaisen kaupunkisuunnittelun maailmanmaineeseen.

 

ta3

 

Kuvan keittiökaapit kiinnittävät huomioni. Ensinnäkin niiden yksinkertainen tyylikkyys ja toisaalta sijoittelu. Yläkaapit ovat varsin alhaalla. Työskentely käsittääkseni mahdollistuu yläkaappien vähäisen syvyyden vuoksi. Ajatonta kauneutta! Hauskaa on kuvateksteihin lisätyt asukkaiden tittelit. Vastaan tulee alla kuuluisuuksiakin.

 

ta4

Pirkko Stenrosin sisustuksessa näkyy hyvin hänen tyylinsä Muurame-kalusteiden suunnittelijana.

 

ta5

 

Ehkä hieman hankalaa tuolloinen TV:n katselu? Mutta: muoto ennen mukavuutta. Upea tilanjakaja-kirjahylly.

 

ta2

Ensimmäinen kosketukseni Tapiolaan oli, kun veimme tytärtämme uintitreeneihin Tapiolan uimahalliin. Kävelyretket Silkkiniityllä ja mm. näiden Menninkäisentie rivitalojen ohi sytytti mielenkinnon. Ensi kesänä Länsimetro aloittaa Tapiolaan.

 

ta6

Tämän kuvan postasin upean vähäilmeisen avotakan ja MC-viherkasvin takia! Mikä kasvi tuo on nimeltään?

 

ta7

Isot avarat ikkunat. Valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa.

 

ta9

Näin asui Ilmari Tapiovaara. Tapiovaara on ehkä kuumin ”retro”-nimi tällä hetkellä. Aero aloitti huonekalujen uustuotannon, jota Artek nyt jatkaa. Omaa makuhuonettani koristaa Mademoiselle-nojatuoli. Törkeän hyvä istua!