Hertsikan helmi

Muutin Vanhaan Hertsikaan Vappuna. Oli ollu sellanen täpinä, että jotain uutta, johonkin makeeseen 50-luvun arkkitehtuuriin. Tää Hiihtäjäntien 7. kerros oli hulppee ja kaupat tehtiin erilaisten säätöjen jälkeen. Kuvassa näkyy huone työnimellä ”kirjasto”. Siitä poistettiin karseet haitariovet, jotka edellisillä asukkailla oli eristänyt sen makuuhuoneeksi.

Tää blogikirjoitus ei käsittele mun keittiötä. Siitä on oma juttunsa kohta valmis.

 

Tässä toinen kuva kirjastosta. Sitä voi kutsua myös viherhuoneeksi, mutta se on vähän naismainen nimitys. Valoa tulee ja ikkunan takana on parveke, josta tulipalon sattuessa voi hypätä laskuvarjolla. Nurkassa oleva hässäkkä on Arredolucen Triennale. Ks. 1000 lights. Wirkkalan uniikkipöydän intarsiat valo häiköö tässä kuvassa pois.

 

 

Yöllä tosta on kiva kattoa Suomenlinnan majakan valoa. Jos täällä asuis joku nainen kanssani, katsoisin sitä hänen takaataan (ei taivu äidinkieli, yritän sanoa että naisen peffan takana oisin). Ehkä kovinkin läheltä. Sillee romanttisesti!

 

Tänään roudasin ton Aallon vaunun tohon Tyra Lundgrenin alle.

 

Noi Muurame laatikostot oli jo yhteisessä perheasunnossamme. Exxä anto monoa sekä mulle että osituksessa niille.

 

 

Sermi on ehkä Jomaine Baumann. Sen takana on Af Schultenin Big Ben. Palomiehet kanto sen sisään, itsellä ei ois kunto riittäny?

 

Eteisestä tullaan olariin. Kiva toi kontrasti tiilestä parkettiin.

 

Eteisen tiililattiat. Kaapit maalattiin öljymaalilla. Siis tuleehan siitä ihan erilailla arvokas pinta kuin latexista.

 

Gio Ponti inspiroi musta taidemaalarin. Ensimmäinen työni on toi makuuhuoneen seinä. Pensselisetä suti. Edessä Arne Vodderin senkki. Tämä kuva on syyskuulta. Valo tulee iltapäivällä sleepariin kauniisti.

 

Angelo Leliin valaisin rimmaa seinään. Punkkapuolelta en ota kuvaa. Naislukijat tekisivät sinkkuvuoteesta johtopäätöksen, etteivät pääse yökylään.

 

Seitsemäs kerros ja oikean puoleinen parveke. Siellä vietän kesäiltapävää, jahka sinne jotku kalusteet saan.