Käsittelin tän aloituskuvan mustavalkoiseksi, nii sais sellaisen fiftarifiiliksen näin alkuun. Tää osa mun talouttani on nimeltään viherhuone. Kun tätä vappuna alettiin remppaamaan, siitä käytettiin työnimeä kirjasto. Koska kirjoja ei ole, kutsun sitä viherhuoneeksi. Siellä on pari kuolevaa kasvia. Paitsi peikonlehti kyllä pysyy munkin käsittelyssä hengissä. Kumma ku kasvit ei viihdy, vaika puhun niille ja uhkailen hankkia Etolasta virkeemmät.
Tänään 23.5.2017 kesäloman puuhasteluksi päivitin viherhuoneen kattovalaisimeksi Paavo Tynelliin punttivalaisem haapasäle varjostimella. Valaisin on täysin alkuperäisessä kunnossa johtoja myöden. Varjostimen halkaisija on 70 cm, eli se on kohtuu suuri.
Tarkoitus on nyt etupäässä esitellä valaistusta, vaikkei siellä ole ku kaksi lamppua. Törkeen kallis ja hieno Arredolucen Triennale vuodelta 1951 ja saksalainen cocoon-valaisin (halpa paska, mutta kivan näköinen). Tässä kuvassa iltapäivän lokakuuhämärää.
Toi cocoon on jotain lasikuitua, ehkä. Valkkasin tollasen, koska messinki ja muuta metallivartta tulee talouden valaisimista niin paljon, että kohta niitä sojottaa mun korvasta. Pyöreä muoto rikkoo siis messinkitankoviidakon (niihin muihin valaisimiin voi tutustua muissa blogauksissani). Alla näkyy Wirkkalan uniikki sohvapöytä.
Triennalen tyyppimerkitä on no. 12128. Tää mun kappaleeni on vielä samoissa väreissä, kuin kirjan 1000 lights kuvan valaisin. Näitä on saatavana jonkun verran Amerikassa, mutta eurooppalaiset kappaleet on harvinaisempia, vaikka Arredoluce on italialaisen Angelo Lellin (kirjoitetaan myös Lelii) firma. Hinnat liikkuvat siinä 8000-12000 välillä.
Marokkolaismatto Beni Ourain on tungettu tonne kampeloiden alle.
