Kätevä isantä purkaa lihaveitsellä verhon käännettä.
Mun kaverit muistaa vieläkin, miten eroni jälkeen vannoin, ettei kukaan nainen tule sisustamaan mun asuntoani. Erityisesti se koski sitä, ettei sinne kukaan ala säätämään verhoja. Oli toinenkin asia, mutta siinä olen jo antanut periksi: avaimen antaminen naiselle eli yksityisyyden totaalinen menetys. No, Someron rouva sellaisen sai. En tiedä pitäisikö se ottaa pois, kun ei edes rimputa ovikelloa, tulee vaan suoraan sisään. Mut vaan viikonloppuisin.
Mut verhoihin. Verhot ei oo millään muotoa miehinen asia. Tosimieshän voi tulla suihkusta vaikka munasilleen, mitä haittaa. Maine siinä vaan kasvaa, jos naapurin rouva näkee ja kertoo eteenpäin. Naisten alusvaatteet on jotenki miehisempi puheenaihe, kuin verhot. Siis jos puhutaan niiden riisumisesta. Ne ei saa olla prostituutin punaiset. Eikä verhotkaan. Paitsi pordellissa.
Itse asiassa tää verhohomma alkoi tästä kuvasta. Tossa on niin vähäeleiset verhot, että ihastuin tohon tyyliin heti. Ne päästää valoa, eikä paista silmään, mutta silti pehmentää yleisilmettä. Tollaset tulisi sii olohuoneeseen ja kirjastoon/viherhuoneeseen.
Onhan mulla keittiössä verhot, jotka naulasin kiinni, kun verhotankoa ei ollut. Ne on retrot ja kunnollista materiaalia. Ei mitää painettua puuvillaa. No tänää kävin UFFissa. En miettinyt sekuntiakaan, kun näin ne oranssiset. Saman tien tiskille maksamaan. Äsken leikin ompelijaa. Purin alakäännöksen, tai mikä se nyt onkaan, ihan sama. Sain niistä nyt sopivan mittaiset. Verhotankoa ei ole: Kattoon naulaaminen ei taida onnistua, ajatteli sellaista messinkilankahommaa. Verhotankoa en viitsis alkaa poraamaan.
Oranssiverhojen hankinna jälkeen tapahtui lisää. Menin Eurokankaaseen ja osti pellavaverhot olohuoneeseen ja viherhuoneeseen. Nehän on siis yhtä tilaa. Välissä vaan tilanjakaja. Sittehän verhojen piti tietysti olla samanlaiset. Eurokankaassa sain hyvän palvelyn. Myyjät kertoivat säälinsekaisin sanakääntein urpolle verhonasennusfilosfiaa ja käytäntöä. Mitattiin ja suunniteltiin. Tilattiin sellanen setti, että kahteen ikkunaan verjot ja sitte verhotangot. Voin vakuuttaa, että oli kallis setti. Lopputulos on hieno. Muuten ite porasin ja asensin tangot. Ihme että osasin, enkä seonnut ja joutunut pakkohoitoon. Pari kuvaa:
Viherhuone / kirjasto. (kirjoja ja kasveja yhtä paljon, kaikki näkyy kuvassa).
Olohuone tilanjakajan kohdalta.
Makuuhuoneen retroverhot.
Mä kerroin tänään duunissa, että naulasin noi makkarin verhot sitte kuitenkin. Mutta messinkisillä vintage nauloilla. Äijät oli ihan pihalla.
Väri stemmaa mielestäni hyvin kiimaisen lemmikkini turkkiin.
Keittiö oli siis se eka paikka, joka sai verhot heti silloin muuton yhteydessä.
