Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Lainaa.com

WIRKKALAN SOHVAPÖYDÄT urpohuushollissa

Aikanaan kohtasin tän Wirkkalan uniikin sohvapöydän Habitaressa. Männistön Pepe kauppasi sitä. En päässyt näystä yli, menin pankkin hakemaan lainaa ja ostin tän.

 

Nyt syksyllä kohtasin heikon hetkeni; olin niin täpinöissäni saada uusi Harley Davidson, että laitoin pöydän huutokauppaan. Lemmetin Galleriassa se oli näytillä paraatipaikalla. Voisin kuitenkin olla kiitollinen, kun lähtöhinnaksi laitettiin niin korkea, ettei pöytä mennyt kaupaksi.

Koska sohvapöydänkään ei ole hyvä olla yksin, hommasin Bukon modernista huutokaupasta sille kaverin. Sarjavalmisteiseen pöytään mulla oli jalat valmiina ja ruuvasin ne kiinni. Pöytä on korkeami kuin kalapöytä ja yhdistelmä näyttäöä upelata.

 

VINTAGEN VIHREÄ

Kevät tuli lumi suli, puro sano puli puli, BATMAN !!! Toi Aarikan tipu luulee olevansa lepakko.

Puissa ei vielä ole lehtiä, mutta aurinko paistaa. Se paistaa mun kukille. Mikään niistä ei kuollut talvella. Ihme!

Talvella voi kuolla kaikki. Seksielämä pysyi hengissä. Aurinko on parasta erektiolääkettä.

Kaipiaisen Rörstrandin vati rimmaa väreiltään peikonlehteen. Musta seinä on saman värinen kun mun alushousut. Mun alushousut on kaikki mustia, paitsi yhdet valkoiset. Valkoiset on pinon alimmaiset. Kun ne tulee aamulla käteen vaatekaapista, tietää että pesukone pitää laittaa päälle. Jos unohtaa pesukoneen, on vielä uimahousut käytössä.

50-luvulla ei ollut mikroaaltouuneja. Oikeesti toi mun mikro ei näy kun tulee keittiöön. Mä häpeen sitä!

Italiaano valaisinhärdelli meni Peikonlehden eteen.

Kultaköynnös on Artekkasvi.

Franckin kartiolaseista osa on vihreitä. Pekka Haavistokin on vihreä!

ARTEKin SOHVAT

Mä olin poliisin alipäällystökurssilla vuonna 1991 ja meillä oli Hämeenlinnassa harjoitus, jolloin törmäsin tähän Alvar Aallon suunnittelemaan sohvaan no 578. Siinä oli nappulat ja tereet, kuten nyt tuossa omassa sohvassanikin. Vasta vuonna 2004, kun muutimme Munkkiniemeen, otin sen verran ylimääräistä lainaa, että sain tuon hankittua. Tytär ja exxä siinä eivät suostuneet istumaan. Oli kuulemma niin epämukava. Mutta, muoto ennen mukavuutta.

Minusta tällä Alvarin pehmustetulla ryhmäistuimella on mukava sluibata työpäivän jälkeen. Mä sain tälle muuten elinikäisen takuun. Artekin nyt jo eläkkeellä oleva myyjälegenda ja herrasmies sen lupasi. Mä haluaisin löytää tohon mätsäävät tuolit no 511. Uuudet maksaa niin paljon, että odotan ku flaksi käy käytettyjen markkinoilla. Noita tuolejahan oli mm. Akateemisessa kirjakaupassa, mutta ne on sieltä onnekin roudattu omistajavaihdoksen jälkeen. Sellainen turmellus riepoo!

Kun muutin Herttoniemeen, tuotti ns. viherhuoneen kalustaminen päänvaivaa. Sitten tuli vastaan torissa Ben af Schultenin suunnittelema Big Ben. Sehän on törkeän iso. Kaksi palomiestä kantoi sen mulle 7. kerrokseen. Huoneistosta joutui purkamaan yhden kaapin pois, jotta ton sai sisään. Pekka Niskaakin olin jo soitellut. Tänään rasvasin sen. Nyt se kiiltää kuin uusi. Leidi, jolta sen ostin, kertoi hankkineensa sen Tomorrow´s Antiquesta Esa Väisäseltä. Sohva on aika vanha.

Big Benin tyynyt on melkoisen pehmeät. Lempiminen on tuossa mielenkiintoista. Tonne tyynyjen väliin voi pudota. Istumista varten toi ei ole. Selkänojat ovat onnettomat. Muoto ennen mukavuutta.

SISUSTUSTRENDIT 2019-2020

Työnnän käden farkkujen takataskuun. Miltä tuntuu? Hyvältä. Ok, lähdenpä arpomaan tämän ja ensi vuoden sisutustrendejä. MÄNTY!

Rotsalaiset vedättivät Axel Einar Hjortin yksinkertaisten mäntyhuonekalujen hinnat pilviin. Mielestäni yhtään Hjortia vaatimattomampaa ei ole Ilmari Tapiovaaran mäntykalusteet. Pirkka on nyt uustuotannossa ja odotan päivää, kun Hongistokalusteet joku nostaa kansainväliseen arvohuutokauppaan. Tapiovaara sinänsä taitaa olla laskeva trendi. Artekin uustuotanto ei taida enää myydä???

Yläkuvan lakattu ja puleerattu mäntypenkki loistaa silmään. Korkeakiiltoiset mäntykalusteet tekevät maailmalla tuloaan.

Vaalea skandinaavinen design on yhä vedossa. Tai luulen niin. Facebookryhmä lienee Suomen suurin sisutuspalsta. En ole enää varma, koska sain sieltä potkut trollattuani rouvia! Tyyli on kuitenkin sisutuksellisesti selkeä ja helpohko tapa saada tyyliä asumukseen ilman suurempia kommervenkkejä.

Vaalealla on helppo sisustaa ja tyyliin sopivat huonekalut löytyy edulliseen hintaan vaikka IKEAsta. Ikea seuraa muuten hyvin tiukasti päivän trendejä ja nykyisin myös Ikean käytetyillä huonekaluilla on kohtuulliset markkinat. Kuten kuvasta näkyy marokkolaiskuosit ovat scandinaavisen tyylin makuun. Ellos ja muut myyvät salmiakkikuvioisia mattoja, villaisiakin, kohtuuhintaan.

 

Paavo Tynell on noussut jo usean vuoden. Nousukiito jatkuu. Annmaris myi Tampereen huutokaupassa Tyneleitä maailmanennätyshintaan. Gubin uustuotanto on huippulaatua kohtuulliseen hintaan. Vintagekauppiaat hieman pelkäävät? Jos vertaa näitä Gubin uustuotantomateriaaleja vaikkapa Tapiovaaran MaijaMehiläinen uustuotantoon, on ilolla todettava, ettei kaikki uustuotanto ole tingeltangelia!

Seiniin on tulossa Gio Ponti -tyyppistä kolmiota. Kilpaa tämän kanssa tulee lujasti 70-luvun retroväritys erityisesti tapeteissa.

Kodin talousesineissä on jo nyt selkeä retroykkönen: RUSKA. Kummaa, miten silmä neljän vuosikymmenen tauon jälkeen on täysillä Ruskassa mukana!?

Artek uudistuu, eikä ole Alvar vastustamassa. Aika rohkeita vetoja on tikkataulukuosi jakkaran päälle ja uutta väritystä klassikoihin. Jos nyt pitäisi ruokapöytä hankkia, olisi tämä ruskealla petsillä mustalla linolla varustettu pöytä. Nykyisinhän Artek edustaa mm. Serge Mouille valaisimia, jotka perityivät, kun Juhani Lemmetin Aero yhdistettiin Artekiin. Vähän myöhemmin tuli Vitran huonekalut. Katsotaanpa mitä Fasetti Hollolassa tekee uuden Artekedustuksensa kanssa.

BLOGAAJA

Mä. Aikuinen, kakkostyypin puberteettiin taantunut designurpo. Pikkupoikana leikki Batmania. Haihattelee tulevansa jonain päivänä suomalaisen lavatangon mestaritanssijaksi ja tuleekin!

Intohimona amerikkalaiset moottoripyörät, suomalainen lavatango, italialaiset valaisimet ja marokkolaiset matot.

 

Kokenut avioeron, masennuksen, alkoholismin ja ennen kaikkea alkoholismista toipumisen. Nyt elämästä nauttiva kaupunki-cowboy!

OSTIN JALLUN – AIKUISEN MIEHEN NAISMAKU

Lähdin tänään Helsinki-vintage-design-retro expoon. Tapahtuma on ollut aina kohtuu kiva ja siellä on mahdollisuus tehdä löytöjä. Mun löytöni, jota itse asiassa etsinkin – oli vuoden 1960 JALLU. Kaikkien suomalaisten pornolehtien isä! Tuohon aikaan lehti tosin oli kiltimpi kuin lapset joulun alla. Vintage- ja retrotyttöjä.

Mun naismakuni on seurannut mun silmää. Silmä on nyt 58-vuotias. Se on mukautunut katsomaan ja arvostamaan ikäistään naista, plus miinus joitain vuosia. On mulla ehdottomatkin ikärajat naisten suhteen: pitää olla vanhempi kuin tyttäreni ja nuorempi kuin äitini. Mutta, naisen täytyy olla aikuinen!

Paras vuosi naisten ja muunkin muotoilun suhteen on 1959 (törkeää esineellistämistä). Kuvaan olen lisännyt vintagetunnelman, mutta Eikan upea olemus leopardiuikkarissa on tyrmäävä. Eikka on vuodelta 1959.

Mulle naispukeutumisen huippu on aina ollut jakkupuku. Usein se tuo mielleyhtymän pornahtavasta opettajasta, sarvisankaiset silmälasit ja kireä nuttura. Nutturasta on kiva ottaa kiinni. Hellästi, mutta määrätietoisesti. 1960-luvulla kun ihmiset vielä pukeutuivat, mummi tuli meille aina kylään jakkupuvussa. Mä kaipaan MCM-muotia. Haluaisin itsekin pukeutua. Kun menee Paville tansseihin tulee vastaan aidosti retro tunnelma, kellohelmat ja kukkamekot liehuu. Somerolainen Anita Hallapelto tekee mahtavaa työtä 50-luvun ja naisellisuuden uudelle tulemiselle.

Muotiputiikki Helmessä jokaisesta naisesta kuoriutuu kaunotar (Anita Hallapelto).

 

Saumasukat ja sukkanauhat.

HETEROMIEHEN JOULUKORISTEET

Kaitsu, Timppa ja Tapsa koristeli joulupöydän.

Otsikon ”heteromies” on harhaanjohtava. Olisi pitänyt kirjoittaa ”tylsän heteromiehen”, niin tylsän, ettei ole edes pikkukakkosta harrastanut. Tästä saan työkavereiltani kuulla jatkuvaa pilkkaa.

Mullehan tulee varmaan kaikki suomalaiset sisustuslehdet. Niissä alkaa jo marraskuussa louluhössötys. Kannessa on taatusti kuva joulukuusesta. Just! Mulle ei joulukuusta enää tule. Marokkolaismatot ois vielä juhannuksena täynnä neulasia ja mitään kumikuusta tai amerikkalaista alumiinista ukkosenjohdinta en voisi ajatellakaan.

Mä sain potkut Facebookin Suomen suurimmasta sisutusryhmästä. Ei ihme, koska pyysin sitä. Siellä kirjoitellaan: Oisko kellään Elloksen mattoa lattialla. Saisko kuvia. Saisko kuvia, saisko kuvia!? Mä kirjoitin, että onks kellä jo jouluväreihin sopiva alusasu. Saisko kuvia? Ehdin lukea yhden kommentin, siinä pyydettiin mua laittamaan itse kuva. No laitan tänne. Kuvan alushousut ei väriltään rimmaa jolupukin kolttuun, eikä ne ole mun päällä, vaikka ne olen monta kertaa riisunut!

Jouluksi mulle tulee punainen pöytäliina, yläkuvan punainen joulutähti ja Sarpanevan Aarikalle suunnittelema kynttilämobile ”Tulitus”. Siitä kisasin Bukolla muutamaan otteeseen, mutta hinta nousi aina liian mulle korkeaksi. Helanderilta tärppäsi sitten kohtuullisesti. Mun kaverit on tohon aina ihastuneet ja olen kahdelle sellaisen jeesannut, kun on tullut kohde jossain myyntiin.

Jo perheen aikana meillä oli jouluperinne. Aatonaattona on pidetty kinkunmaistajaiset. Kinkkua, ruisleipää, punaviiniä. Viime jouluna jatkettiin taas tätä. Laitoin kinkun uuniin aamuyöstä. Kun heräsin ton musta-alushousuisen vierestä, todettiin, että on aikaa käydä kisahallissa treenaamassa, kun kinkkumittari ei vielä näytä mitään. No parin tunnin päästä tultiin takaisin ja mittari oli ihan tapissaan. Siis se oli ollut jo kun lähdettiin. Kinkku mureni pellille, kun yritin sitä nostaa. Mä sanoin Eikalle, että tää on sitten nyhtöpossua. Isäni, joka tietää kaikesta paljon muita enemmän ja myös kertoo siitä muille, olisi koko illan kertonut kinkun paistamisesta, jos olisi tiennyt, että se meni pitkäksi. Nyhtöpossu oli kaikkien mielestä aivan erinomaista ja olikin. Kaksi henkilö pöydässä hymyili toisilleen.

 

No, mitäs tykkäät heteromiehen joulukoristeista?

Haista itse!

Hyvää Joulua!

 

EXXÄN HUUSHOLLI, MITEN EROTA SIVISTYNEESTI.

Kun aikoinaan muutettiin perheen kanssa Munkkiniemen 50-luvun vanhaan rivitaloon, tehtiin sellainen kompromissi, että mä sain ottaa vähän ylimääräistä asuntolainaa ja sillä ostin Alvar Aallon sohvan. Vaimo sai italialaisen reclinerin. Ne oli olohuoneessa vierekkäin, eikä sopineet yhteen lainkaan. Kompromissejä oli pakko tehdä ja yleensä mä hävisin, kun vastassa oli kaksi naista. Sisutusinto oli kuitenkin kova ja halusin huushollista 50-luku tyylisen. Osin onnistuin.

No ero tuli, niinku tulee meille / teille kaikille. Vitsailen aina duunikavereille, et käykää jo valmiiksi vieraissa, kyllä niitä naisia maailmassa riittää, sit ku eukko antaa kenkää. Meidän ero oli helppo: vaimo löi kupongin eteen ja sano, et nimi tohon. Oli sillä kynäkin valmiina. Kun sitten muutin Käpylän sinkkuboxiin, sain tehdä rauhassa mitä halusin. Vedin bissee kaksin käsin ja tuhlasin rahojani törkeen kalliiseen designiin. Bissen olen nyt lopettanut täysin. Oli pakko ja olen kiitollinen, että olen raitis. Elämä on törkeen hienoo.

Toi yläkuva on exxän olohuoneesta. Siinä on mun vanha taulu (harmittaa kun myin sen). Mä ostin ton Jacobsenin Munasetin Lauritzilta ja tarjoiluvaunu jäi exxälle osituksessa. Vaimo kysy silloin, et miten ositus tehdään. Mä sanoin, et kaikki rahat lasketaan yhteen ja niistä vähennetään velat ja jäännös jaetaan tasan. Vaimo kysy, että et kai sä hänen säästöihinsä koske. Mietin 7 sekuntia ja sanoin että EN! En ole katunut yhtään, vaan musta tuntuu hyvältä.

 

Italiaano sillä roikkuu katossa, niitähän mä harrastan. Taulu jäi mulle, mutta se on nyt exxällä lainassa.

Kun exxä näki mun kompromissittoman sisutuksen, se tajus, et äijällähän on hyvä maku. Siksi se on pyytäny mua duunaa myös sen huushollin. Toi sohva ei oo mun keksintöä, eikä se oikein rimmaa ton Aalto daybedin kanssa. Tuli muuten hieno tosta Arteksängystä, ku teetettiin siihen nahkainen patja nappuloin ja terein. Sit seillä on kaksi ritiläpenkkiä ja marokkolaismatto, jonka exxä pakotti mut myymään sille.

Tää käsittelee nyt mun vanhaa ihmissuhdettani enemmän kun sisustamista. Exxä on mulle rakas ihminen ja mun tyttäreni äiti. Mutta mitään eroottis-romanttista meillä ei ole.

Exxä on onnellinen mun puolesta. Erityisesti kun pääsin eroon alkoholista ja uskoisin, että myös siitä kun olen löytänyt uuden kumppanin.

Onneksi tytär oli jo silloin muuttanut kotoa, kun erottiin. Ei meidän eroon mitään dramaattista tosin sisältynyt, tarkoitan niinku kolmatta henkilöä. Helpotus oli mullakin suuri, vaikka kulissit kaatuivatkin, tai juuri siksi. Heteromiehet ei varmaan kirjoittele yleensä tällaista lööperiä. No nyt kirjoitin. Sitte sanon vielä, että kannattaa panna niin paljo ku mahdollista, se pitää virkeenä ja maistuu elämiselle. JUST!!!

Päivityksiä 13.10.2019

Makkariin tuli joku aika sitten af Ornäsin kirjahylly:

VERHOT, EI SAATANA

Kätevä isantä purkaa lihaveitsellä verhon käännettä.

Mun kaverit muistaa vieläkin, miten eroni jälkeen vannoin, ettei kukaan nainen tule sisustamaan mun asuntoani. Erityisesti se koski sitä, ettei sinne kukaan ala säätämään verhoja. Oli toinenkin asia, mutta siinä olen jo antanut periksi: avaimen antaminen naiselle eli yksityisyyden totaalinen menetys. No, Someron rouva sellaisen sai. En tiedä pitäisikö se ottaa pois, kun ei edes rimputa ovikelloa, tulee vaan suoraan sisään. Mut vaan viikonloppuisin.

Mut verhoihin. Verhot ei oo millään muotoa miehinen asia. Tosimieshän voi tulla suihkusta vaikka munasilleen, mitä haittaa. Maine siinä vaan kasvaa, jos naapurin rouva näkee ja kertoo eteenpäin. Naisten alusvaatteet on jotenki miehisempi puheenaihe, kuin verhot. Siis jos puhutaan niiden riisumisesta. Ne ei saa olla prostituutin punaiset. Eikä verhotkaan. Paitsi pordellissa.

 

Itse asiassa tää verhohomma alkoi tästä kuvasta. Tossa on niin vähäeleiset verhot, että ihastuin tohon tyyliin heti. Ne päästää valoa, eikä paista silmään, mutta silti pehmentää yleisilmettä. Tollaset tulisi sii olohuoneeseen ja kirjastoon/viherhuoneeseen.

Onhan mulla keittiössä verhot, jotka naulasin kiinni, kun verhotankoa ei ollut. Ne on retrot ja kunnollista materiaalia. Ei mitää painettua puuvillaa. No tänää kävin UFFissa. En miettinyt sekuntiakaan, kun näin ne oranssiset. Saman tien tiskille maksamaan. Äsken leikin ompelijaa. Purin alakäännöksen, tai mikä se nyt onkaan, ihan sama. Sain niistä nyt sopivan mittaiset. Verhotankoa ei ole: Kattoon naulaaminen ei taida onnistua, ajatteli sellaista messinkilankahommaa. Verhotankoa en viitsis alkaa poraamaan.

Oranssiverhojen hankinna jälkeen tapahtui lisää. Menin Eurokankaaseen ja osti pellavaverhot olohuoneeseen ja viherhuoneeseen. Nehän on siis yhtä tilaa. Välissä vaan tilanjakaja. Sittehän verhojen piti tietysti olla samanlaiset. Eurokankaassa sain hyvän palvelyn. Myyjät kertoivat säälinsekaisin sanakääntein urpolle verhonasennusfilosfiaa ja käytäntöä. Mitattiin ja suunniteltiin. Tilattiin sellanen setti, että kahteen ikkunaan verjot ja sitte verhotangot. Voin vakuuttaa, että oli kallis setti. Lopputulos on hieno. Muuten ite porasin ja asensin tangot. Ihme että osasin, enkä seonnut ja joutunut pakkohoitoon. Pari kuvaa:

 

Viherhuone / kirjasto. (kirjoja ja kasveja yhtä paljon, kaikki näkyy kuvassa).

Olohuone tilanjakajan kohdalta.

 

Makuuhuoneen retroverhot.

Mä kerroin tänään duunissa, että naulasin noi makkarin verhot sitte kuitenkin. Mutta messinkisillä vintage nauloilla. Äijät oli ihan pihalla.

Väri stemmaa mielestäni hyvin kiimaisen lemmikkini turkkiin.

Keittiö oli siis se eka paikka, joka sai verhot heti silloin muuton yhteydessä.

 

MISS JÄÄKAAPPI

Jääkaappien missikisat järjestettiin vuonna 1960. Se oli jonkun lehden perheenemännille järjestämä kilpailu, jonka voitti Tapio Wirkkalan suunnittelema malli. Mallia valmisti UPO. Vanhaan Hesarin mainokseen voi tutustua Marianne Aav, Eeva Viljanen: Tapio Wirkkala: Ajattelevat kädet. Taideteollisuusmuseo, Porvoo 2001. Kuva Helsingin Sanomien mainos 11.5. 1960, s. 200.

Miten jääkaappiajattelun saisi eroottiseksi?! Yritin löytää googlesta kuvakaapausta siitä elokuvasta, jossa Marilyn Moroe ottaa kesäkuumalla jääkaapista viileät alushuosut ja pukee päällensä. No, tykkään enemmän kuumista naisista, mutta olisi Marilynkin kelvannut.

 

 

Wirkkala suunnitteli myös ainakin toisen jääkaappimallin. Sellainen myytiin taannoin Helanderilla. Olin hiukan aikeissa ostaa, mutta kun melkein vastaava ja aito 50-luvun tuote on mulla jo himassa, luovuin projektista.

 

Tää Wirkkala myytiin Helanderin huutokaupassa joulukuussa.

 

Tällainen tuli mun keittiöön. Maksoin siitä 200 €. Myyjänainen sanoi, että koneisto on vaihdettu uuteen. Ruoka pysyy viileenä, mutta sähkönkulutuksesta en uskalla paljon sanoa. Pakastinlokeroon mahtuu jätskipaketti.

Lähdettiin Timpan kanssa tota hakemaan ja se painoi ihan sairaasti. Timppa on vielä riisimpi ku mä ja se myyjänainen tuli meille avuksi. Hyvä olikin ja kisu oli aika riski; sanoi nostavansa 100 kg penkistä. Timppa punasteli heikkouttaan ja mä tuijotin naisen miehustaa. Oli sellaset tissit, että normaalin nostomatkan ne penkkipunneruksessa puolitti.

Pitäsköhän ilmiantaa itsensä julkisen sanan neuvostolle, kun en näinkään sukupuolineutraalia asiaa osaa käsitellä asiallisesti. PÖH!!!

 

 

SERGE MOUILLE (Valaisimen tarina sisutuslehdestä kattooni)

mo4

Vuonna 1991 vein vaimoni lentokentälle. Aikaa tappaakseni ostin ensimmäistä kertaa eläissäni sisustuslehden. Vaikka löysin tämän kuvan sattumalta internetistä, on kyseessä sama asunto ja valaisin kuin ostamassani magazinessä.

 

mo8

Lehti oli Amerikan House & Garden, tuo kyseinen kuvan numero. Se on minulla yhä tallessa, sivut jo irtonaisina. Lehdessä esiteltiin muotisuunnittelijanaisen asuntoa. Katossa oli Serge Mouillen kolmihaarainen valaisin. Lehdessä oli paljon muutakin, joka jäi pysyvästi mieleeni. Tuona päivänä itävaltalaisesta Richard Neutrasta tuli yksi suosikkiarkkitehdeistäni.

 

mo7

Aika kiiri ja 2010-luvulla olin Pikku Roballa töissä pollarina. Meillä tutkinnanjohtajilla oli tapana kesäpäivisin lähteä kaupungille lounaalle. Kun muut komisariot eivät katselleet naisia, minä tuijotin tossa ulkopuolella näyteikkunaa Mouillen valaisinta. Huutelin urpoille, että venatkaa, mutta eihän ne mun designhomoilua edes yrittäneet ymmärtää.

 

mo3

Serge Mouille (1922-1988) oli ranskalainen, etupäässä valaisimien suunniteluun keskittynyt arkkitehti. Hänen tuotantonsa keskittyi erityisesti 1950-luvulle ja ne ovat tänä päivänä alansa klassikoita. Mouillen leski aloitti tuotannon uudestaan vuonna 1999. Uustuotantovalaisimia valmistetaan vain rajoitettu määrä vuodessa ja ne numeroidaan ja niihin tulee aitoustodistus.

 

mo9

Kun sitten erosin vuonna 2012 oli aika kypsä Mouille-hankintaan. Marssin Aeroon ja ilmoitin ostavani valaisimen pienen tinkimisen jälkeen. Myyjä ilmoitti, että toimitusaika olisi muutamia kuukausia. Ilmoitin ottavani katossa roikkuvan näytekappaleen. ”Eihän sitä voi myydä”. Vittu, valaisin mulle, rahaa on, muuten kauppoja ei synny. (Tuohon aikaan olin aina kännissä, kuten tuollakin hetkellä). Kaupat syntyivät ja Käpylän sinkkuboxiin saatiin valot. En minä eikä kai myyjäkään tiennyt aitoustodistuksesta. Keksin asian vasta luettuani myöhemmin Mouillen kotisivuja sergemouille.com. Löysin valaisimeni numeron ja sain Annukka Tammen avustuksella todistuksen Ranskasta. Juhani Lemmetin perustama AERO oli jo tuolloin Artekin omistuksessa ja toimi Vitrana.

 

mo1

mo2

valo1

Näissä kuvissa Serge on jo kiinnitetty Hertsikan Helmen kattoon. Voiko valaisen nimi olla Serge? Onko valaisin feminiini vai androgyyni? Keski-ikäistä heterosisustajaa se kuitenkin viehättää.

 

Olin muuten tyttäreni kanssa taannoin lounaalla. Kerroin, että pitäisi luetteloida mun omaisuus ja arvoittaa se. Siltä varalta, että jotain sattuisi, eikä tytär myisi liian halvalla. Hyvä idea totesi Mirjam: Ville (poikaystävä) ottaa sitten sen sun kattovalaisimen (kun kuolet).

Modern lightning (keski-ikäisen heteromiehen subjektiivinen näkemys)

ra1

Siihen aikaan kun messinki oli messinkiä ja muutkin materiaalit aitoja, saatiin valaisimista taideteoksia. Kattokaas nykypäivän messinkiNOITUJA ja karkkipaperin kromilla päällystettyjä tingeltangeleita. Aloituskuvan valaisin on viimeisin design-hankintani. Se tuli Ranskasta osin purettuna, enkä ole vielä kytkenyt kaikkia johtoja. Ranskalaisen Robert Mathieun lattiavalaisin on kaunein koskaan näkemäni jalkalamppu.

 

ra

 

Valaisimet on tänä päivänä nousseet sisustuselementiksi ja keräilykohteeksi. Tällä nyt tarkoitan designvalaisimia. Suomalaiset Paavo Tynell ja Alvar Aalto ovat klassikkoasemassa metallipuolella, muovisissa Yki Nummi. Itse friikkaan erityisesti italiaanoja. Italialainen muotoilu on maailman hienostuneinta.

 

image-15-kopio

 

Ostin aikanaan kirjan 1000 lights. Siitä löysin kuvan Gino Sarfattiksi väitetystä valaisimiesta. Ajattelin, jos moinen tulisi joskus myyntiin, siitä käytäisiin kauhea taistelu. Se on muutamaan kertaan tullut ja korkein noteeraus huutokaupassa maailmalla on 49.000 USD.

 

sar88

Ankarien hintaneuvottelujen jälkeen Italiaano saapui ensin Käpylään ja on nyt ruokapöytäni päädyssä. Aaalon 66-tuolit musta – punainen linoleumeineen matsaavat valaisimen väreihin. Design-kauppias Jouko Rekola vastasi kysymykseeni, että valaimeni on sekä taideteos että taideteollisuutta.

 

image-15

arre

Nurkassa murjottaa Arredolucen Triennaale. Se on varmaankin yksi halutuimpia 1950-luvun keräilykohteita. Itselleni se oli ensimmäinen kosketus arvodesignin hankintaa. Sain valaisimen Ranskasta ja se oli täydellisessä kunnossa. Olin näet kuullut kauhutarinoita varsien vääntyilystä kuljetuksissa. Valaisin löytyy mainitsemastani 1000 lights teoksesta.

 

ki5

 

Viherhuoneeseen lisävaloa antaa saksalainen cocoonlamppu. Valaisee tässä Wirkkalan kampeloita.

 

mh5lelli2

 

Angelo Lelli suunnitteli kuvan kattolampun. Valaisin on kaunis, mutta antaa huonon ja ruman valon. No, muoto ennen mukavuutta. Ylimmän kuvan ranskatar antaa lisävaloa makuuhuoneeseen. Lelli (tai Lelii) oli muuten Arredolucen perustaja ja pääsuunnittelija. Hän on todennäköisesti suunnitellut myös ylempänä oleva Triennalen, vaikkei kirjallisuus niin toteakaan.

valo2

Sain karseen hepulin, kun aikanaan näin tän Carlo Nasonin Mazzegalle suunnitteleman Muranolasikaunottaren. Se on käytetyin valaisimeni. Valo on pehmeä ja luo hienon tunnelman.

Lopuksi vielä niille, jotka haluavat talialaista keinovaloa, mutta tyylikkäästi, ostakaa toi tosta alta pois:

stil1

 

Kirjoitus jää nyt osin kesken. Serge Mouillen kolmihaarainen kattovalaisin käsitellään myöhemmin erikseen.

Kirjoittelu jatkuu tänään 7.6.2017. Kuva viherhuoneesta, johon on tullut Paavo Tynellin upea täysin alkuperäiskuntoinen haapasälevalaisin. Paavon vierailu jäi lyhyeksi, koska se ostettiin multa pois. Rahalla!

 

 

 

 

 

TILANJAKAJAT / ROOM DIVIDERS (mid century modern)

oh3

Tilanjakajaa voi käyttää alkperäiseen tarkoitukseensa, tai sitten muute sisustuselementtinä.

valo

Mä en osaa selittää, miksi tilanjakajat mua kiinnostaa. Mulla on niille oma pinterest-taulukin. Ensimmäinen tilanjakaja, jonka hankin oli tietysti Aallon sermi 100. Se jäi osituksessa exxälle. Alunperin se hankittiin Munkkiniemen rivitaloasunnon aikuisten makkarin ja olkon näkösuojaksi, kun kaikki oli Munkassa yhtä suurtä tilaa. Nyt mulla on sellainenkin, kuten alakuvasta käy ilmi. Keittiön seinustalla, pöydän vieressä. Yläpuolisessa kuavssa Jomaine Bauman -tilanjakaja.

 

k1

Aallon aallot on muodoltaan viehättäviä. Eihän sermi tässä tilaa jaa, on vain sisutuselementtinä pehmentämässä paljasta seinää. Vastapäätä on keittiökaapit (lue kittiöbloggaukseni).

 

makuuhuone   drevopodnik-holesov

Mä yritin aikanaa Käpylässä asuessani ostaa Bukowskilta Drevopodnik Holesovin Claustras-tilanjakajan. Vasta toisella kerralla onnasi, kun rahat riitti. Rekolan Jokke ihasteli tota Käpylässä ja ihmetteli, kun hän ei moisesta ollut aiemmin kuullut. Vasemmanpuoleisessa kuvassa se koristaa sinkkupunkan päätyä. Nyt Claustraskin on exxälle myyty. Sillä ehdolla, että myy mulle takaisin kun kyllästyy. Sitä voi käyttää yhtä hyvin hyllynä.

 

divi1

Tohon ylimmän kuvan Baumanin tilanjakajan tilalle (tautologiaa) suunnittelin bambuverhoa erottamaan olkon ja viherhuoneen toisistaan. Tarkoitus oli, että mitä tahansa siihen tulisikin, valo pääsisi kulkemaan läpi. Edellisillä asukkailla siinä oli haitari/paljeovi. Makuuhuoneen eristykseen tilanjakaja ei ole sopivin. No, äänieristeeksi siitä ei ole, eikä oikein näkösuojaksikaan. No lemmenäänet kuulluu toisinaan lattiankin läpi, kuten yläkerran nuorenparin kuhertelu Käpylässä. Tosin se ei ollut häiritsevää, kun neito kiljahteli epäeroottisen epätahtiin (taas tautologiaa, vai onko alkusuintu).

 

divi6    divi7

Vasemmalla on Aarikan reliefi ja oikealla on Charles ja Ray Eamesin klassikko tilanjakaja.

 

divi3

Olohuoneen ja viherhuoneen väliin (ks ylin kuva) suunnittelin myös liukuovia. Olin jo tilannut kolme tiikkiviilusta ovea, joita siis pääsääntöisesti olisin pitänyt auki (siis limittäin törkättynä), mutta peruin tilauksen, kun laitoin siihen sen Bauman-sermin. Mulle on tärkeää, että tulee valoa!!!

 

divi4

Japanilaistyylinen tilanjakaja.

Space Age 1960-luku: muovia kehiin!

muo8

Amerikkalaiset kutsuu 1960-lukua osin Space Age -kaudeksi. Idea tähän blogikirjoitukseen tulee Mid Century Modern -käsitteen luojalta Cara Greenbergiltä. Mielenkiintoista on, että ensimmäinen designer, joka kirjassa mainitaan on Eero Aarnio. Itse olen sanonut, että italialaisen muotoilun jälkeen maailmassa on kaksi kovaa muotoilmaata: Suomi ja Tanska. Joka tapauksessa muovi ja lasikuitu tätä kirjoitusta hallitsee.

 

muo2muo7

Onko liian helppo kysymys, miksi Aarnio kehitti Pastillin? No Pallotuolin viennissä ulkomaille jäi tyhjää tilaa ja Pastilli keksittiin pakata Pallon sisään. Kätevä isäntä toi Eero.

muo3

Designmuseossa oli keväällä Aarnio-näyttely.

 

muo9

Muovi oli kätevä sisutuselementti ja Barbarasta sai tyttöystäväkorviketta (en minä, eikä kukaan mun kavereista).

 

muo13

Tanskalaismuotoilun kauhukakara Verner Panton loi muovista klassikoita.

 

muo5

Anna Castelli loi Kartellin valmistamia huonekaluja. Mulla oli suunnitelmissa hankkia noita lokerikkoja kukkien alle. Eri värisinä. Kartellin muovisia huonekaluja myydään edelleen.

 

muo4

 

Mä oon sellaine sktitso, että toi Kupla pitäis olla pultattu kattopeltiin asti, ennen ku relasti uskaltais istuilla.

muo6

Yki Nummen Kuplat on uustuotannossa ja nyttemmin ehkä Lokkia suositumpi.

 

Pitäis varmaan tas muuttaa isompaan huusholliin. Yksi huone sisustettais plastiikilla. Vaikka Aarnion Tomatoilla ja Kanttarellipöydällä.

muo1muo14