Alvar Aallon huonekalutuotanto alkoi jo 1930-luvulla. Oikeastaan viimeisimmät mallit taitavat olla nekin 50-lukulaisia. Muotoilu on kuitenkin ajatonta. Artek valmistaa edelleen noita designklassikoita.
Kun muutin sinkkuboxiini Käpylään reilut kolme vuotta sitten, piti keittiöön nopeasti saada pieni pöytäsetti. Marssin Artekiin ja pian oli kalusteet tilattu. Vintage iski kuitenkin pahasti. Viime vuoden aikana keittiökalusteet päivitettiin neljästi. Nyt siellä on 60-luvulta klaffipöytä ja 66-tuolit. Pöytä jäänee, tuolit lienee vain määräaikaiset???
Aallon huonekalut ovat pääosin taivutettua koivua. Johtuuko puulajin kansainvälisestä harvinaisuudesta vai taivutustekniikan kalleudesta, oikeita varteenotettavasti muistuttavia jäljitelmiä ei ole. Käytetty Aaltohuonekalu säilyttää hintansa. Nyrkkisääntönä sanoisin, että käytetyn voi myydä 1/3 hinnalla uudesta. Vintagekalusteet ovat mahdollisesti uusia huomattavastikin kalliimpia.
Aaltohuonekalut edustavat funkkista. Elitistisyys puuttuu, mutta muotoilu on yksinkertaisen kaunista. Alvar osasi yhdistää jo aikanaan huonekaluihinsa marokkolaisen paimentolaismaton. Marokkolaismattoja bloggaan tuonnempana.
Sohva 578 nappuloin ja terein, Y805A-sohvapöytä, marokkolaismatto, Mouille katossa ym.
Tarjoiluvaunu 901 taustalla Af Schultenin Big Ben sohva. Kaksi ylintäkuvaa urpon huushollista Hertsikasta.
Hertsikan keittiöstäni; sermi, klaffipöytä, 66-tuoli ja erikoismittainen ritiläpenkki, joka on tilauksesta tehty kylpylään.
Kansaneläkelaitoksen pääkonttori.
Aallon kotitalo Munkkiniemessä.
Aallon H92-pöytä ja 66-tuolit.