Siihen aikaan kun messinki oli messinkiä ja muutkin materiaalit aitoja, saatiin valaisimista taideteoksia. Kattokaas nykypäivän messinkiNOITUJA ja karkkipaperin kromilla päällystettyjä tingeltangeleita. Aloituskuvan valaisin on viimeisin design-hankintani. Se tuli Ranskasta osin purettuna, enkä ole vielä kytkenyt kaikkia johtoja. Ranskalaisen Robert Mathieun lattiavalaisin on kaunein koskaan näkemäni jalkalamppu.
Valaisimet on tänä päivänä nousseet sisustuselementiksi ja keräilykohteeksi. Tällä nyt tarkoitan designvalaisimia. Suomalaiset Paavo Tynell ja Alvar Aalto ovat klassikkoasemassa metallipuolella, muovisissa Yki Nummi. Itse friikkaan erityisesti italiaanoja. Italialainen muotoilu on maailman hienostuneinta.
Ostin aikanaan kirjan 1000 lights. Siitä löysin kuvan Gino Sarfattiksi väitetystä valaisimiesta. Ajattelin, jos moinen tulisi joskus myyntiin, siitä käytäisiin kauhea taistelu. Se on muutamaan kertaan tullut ja korkein noteeraus huutokaupassa maailmalla on 49.000 USD.
Ankarien hintaneuvottelujen jälkeen Italiaano saapui ensin Käpylään ja on nyt ruokapöytäni päädyssä. Aaalon 66-tuolit musta – punainen linoleumeineen matsaavat valaisimen väreihin. Design-kauppias Jouko Rekola vastasi kysymykseeni, että valaimeni on sekä taideteos että taideteollisuutta.
Nurkassa murjottaa Arredolucen Triennaale. Se on varmaankin yksi halutuimpia 1950-luvun keräilykohteita. Itselleni se oli ensimmäinen kosketus arvodesignin hankintaa. Sain valaisimen Ranskasta ja se oli täydellisessä kunnossa. Olin näet kuullut kauhutarinoita varsien vääntyilystä kuljetuksissa. Valaisin löytyy mainitsemastani 1000 lights teoksesta.
Viherhuoneeseen lisävaloa antaa saksalainen cocoonlamppu. Valaisee tässä Wirkkalan kampeloita.
Angelo Lelli suunnitteli kuvan kattolampun. Valaisin on kaunis, mutta antaa huonon ja ruman valon. No, muoto ennen mukavuutta. Ylimmän kuvan ranskatar antaa lisävaloa makuuhuoneeseen. Lelli (tai Lelii) oli muuten Arredolucen perustaja ja pääsuunnittelija. Hän on todennäköisesti suunnitellut myös ylempänä oleva Triennalen, vaikkei kirjallisuus niin toteakaan.
Sain karseen hepulin, kun aikanaan näin tän Carlo Nasonin Mazzegalle suunnitteleman Muranolasikaunottaren. Se on käytetyin valaisimeni. Valo on pehmeä ja luo hienon tunnelman.
Lopuksi vielä niille, jotka haluavat talialaista keinovaloa, mutta tyylikkäästi, ostakaa toi tosta alta pois:
Kirjoitus jää nyt osin kesken. Serge Mouillen kolmihaarainen kattovalaisin käsitellään myöhemmin erikseen.
Kirjoittelu jatkuu tänään 7.6.2017. Kuva viherhuoneesta, johon on tullut Paavo Tynellin upea täysin alkuperäiskuntoinen haapasälevalaisin. Paavon vierailu jäi lyhyeksi, koska se ostettiin multa pois. Rahalla!
Uusi lamppu, uusi sijoitus =) mielettömän makee!
Kivasti kirjoitettu juttu, paljon hyvää faktaa.