JOUKO REKOLA DESIGN

Albertin- ja Iso Roobertinkadun kulmassa on kummallinen liike. Se ei ole koskaan auki. Itse olen seissyt usein ikkunan edessä alkava erektio housun etumuksessa. No ei se ole ketään haitannut, kun myyjää ei ole näkynyt eikä kuulunut.

 

 

Liikettä pitää Jouko Rekola. Hän on tuttu mm. Koti ja Keittiö-lehden designarvioijana sekä TV-sarjojen asiantuntijana. Jokke oli ensimmäinen kontaktini designin piiriin. Olin nähnyt liikkeen ikkunassa valaisimen, jonka halusin ja hintaa tiedustelin. Valaisin ilmeni Tapio Wirkklana suunnittelemaksi. Ei ollut huono maku mulla. Eikä halpa.

 

Katosta roikkuu mahtavan näköisiä valaisimia, Iso osa Tynellejä, takahuoneessa oli todella hieno harvinaisuus. Joukon kaikki esineet on kunnostettu hienosti. Jotkuthan mieluummin myyvät kunnostamattoman. Jokke on kai perfektionisti. Jouko kertoi aloittaneensa taidelasin keräämisestä. Taitaa se olla suurin kiinnostuksen kohde vieläkin.

 

Nyt tutustuttuani muihinkin kauppiaisiin ja keräilijöihin, olen kuullut Rekolan liikkeestä kommentteja: Rekolan Museo! Saattaa Jouko sieltä jotain myydäkin, ehkä! Amerikkalainen Wallpaper-lehden omistaja kirjoitti kummallisesta liikkeestä. Suomi-ystävänä hän oli käynyt monesti liikkeen edessä Suomen matkoillaan. Ikkunassa ei ollut aukioloaikoja, eikä puhelinnumeroa. Paitsi että on: Jokke sanoi, siellä on käyntikortti, jos osaa katsoa.

 

No myiskö Rekola sitten jotain? Sarjavalmisteisista design-huipuista kyllä, jos niitä on hänellä kaksi. Olen tullut käsitykseen, että raha ei ole myynnissä ratkaiseva tekijä. Rekola on intohimoinen keräilijä. Hän on asiantuntija, jolla suomalaisen designin tuntemus on kattavaa. Kysyitpä halvemmista tai kalliimmista tuotteista, Jokke jaksaa kertoa intohimoisesti tietonsa. Joistain esineistää hän sanoo niiden olevan eläkesäästöjään.

 

 

Wirkkalaa…, Toikkaa…. Design-kirjojen tekijät turvautuvat usein Rekolan kokoelmiin. Kuvassa mm. Toikan uniikki keramiikkalautanen.

 

Kerran juteltiin Joken kanssa naisista ja asumisesta. Jokella on asunnollaan ilmeinen kokoelma. Hän kertoi, etteihän sinne naista voi ottaa, toisi Mariskoolit ja Laura Ashleyn tyynyt mukanaan. Nyökyteltiin päitämme samaan tahtiin. (Siis jos joku alkais säätään mun kämpille verhoja, niin huh huh). Mietittiin, onko Joken kämppä enemminkin sisustettu vai kokoelmatila!? No kuka tietää, ei se sinne meitä muita designurpoja ole vienyt.

 

 

 

Rekolalla on toinen liike, Vintage Design Market, Jätkäsaaren vanhassa tullikasarmissa. Se on auki lauantaisin klo 12-17. Siellä on tosi kivaa tavaraa, ei niin huippua, kuin Albertinkadun museossa. Pöge-niminen juippi on siellä sen kaverina, tosi kivaa tavaraa hänelläkin. Koko tullikasarmi on aika kiva paikka. Siellä on muutamia muitakin vintagetyyppisiä liikkeitä. Kantsii lähteä päiväkävelylle.

 

 

Tossa näkee Vintage Design marketin valaisimia. Siis suosittelen kodinsisustajalle reissua tonne, ennen kuin ostaa jotain uutta hömppää Anttilasta. Ajatonta muotoilua.

 

Jouko Rekola on vähän vanhoillinen toimintatavoiltaan. Ei ole sähköpostia eikä nettiä. Ei vastaa tekstareihin, mutta saattaa ajaa pitkiäkin matkoja kohteen nähdäkseen. Sitte se heittää säännöllisesti kirpputorikierroksen. Joku kollegansa sanoi, että Jokke on tehnyt kokoelmansa työllä, kun moni muu on rahalla. Jutut niistä löydöistä, joita Jokke kertoo tehneensä, valaa uskoa ”lottovoittoon”.

 

Jokke on mun mielestä vähän italialaisen gigolon näköinen; aina tyylikkäästi puettu ja hiukset ku velimeren lahjalla Suomen naisille. Se naamasta en osaa sanoa mitään, enkä oikeestaa haluakaan. Päivällä näitä kuvia ottaessa yksi nainen ajoi siitä ohi. Hymyili Joukolle! Hyvä kun neidot hymyilee, kauheeta jos ne nauraa!!!